Virvoin, varvoin, tarkoin toivein

2014_04_12_Fabergen_muna_PHASattuipas äsken ennen joogatunnin alkua.

Tuttuni puhelin soi. Soittaja oli tuntematon poika, joka sanoi asuvansa samassa talossa.
Nuorimies siinä pirautteli varoittaakseen, että oli tulossa huomenna virpomaan. Kannattaisi kuulemma varautua.

“Iso suklaamuna olis kiva. Ja sit mä kerään semmosia fudiskortteja.”

Povaan bisnestuttuja, menestystä ja vaikutusvaltaa.

 

 

An unknown boy called my friend.
Just wanted to let her know what he expected when ringing the doorbell on Easter’s traditional trick or treat round.

 

Arkkitehtuurin oppitunti

Tapahtuipa nelosen ratikassa.

Vaunu oli tupaten täynnä tuimia aamuhelsinkiläisiä.
Seuraavalta pysäkiltä sisään työntyi vielä lauma mukuloita – ehkä kuusivuotiaita – fosforiliiveissään. Sovittivat itsensä sinne jonnekin rakoihin.

Tunnelma oli tiivis. Keinahtelimme vaiteliaina vaunun kolkkeessa, kuka missäkin aatoksissa.

Mannerheimintiellä hiljaisuuden rikkoi kirkas pojan ääni.
”Toi on eläinmuseo!”
Siihen lastenhoitaja: ”Ei. Se on eduskuntatalo.”

 

2014_04_11_eduskuntatalo_PHALearning architecture

Picture yourself the tram #4 in Helsinki.
Full of morning people.

In squeeze themselves a group of children, six-year-olds, I would say.

The tram continues along Mannerheimintie, the main street in the city centre.
Sleepy atmosphere prevails.

Until a boy notices, loudly: ”That is the Natural History Museum!”
Nanny corrects him, softly: ”No. It is the House of Parliament.”