My week as puppy mum ended, but the story continues in English below.

 

 

Tätä en kyllä odottanut.

Olin niin huojentunut, kun Tyyppi eilen lähti kotiinsa!

Siivosin perusteellisesti, laskin tavarat korkeuksistaan, levitin häräntaljan – vai mikä ammu toi nyt on, jotakin orgaanista ja pureskeltavaa joka tapauksessa – takaisin lattialle.

Ahhhh.

Muutaman tunnin kuluttua jo löysin itseni soittelemasta, että kuinkas se Latte nyt sitten, että oliko se ihan muina miehinä kotiinpääsystä, että mitäs se nyt puuhailee.

Tuntui niin tyhjältä.

Vessaan piti mennä yksin.
Masua ei ollut rapsutettavana, paitsi oma. Pehmeä kyllä, muttei karvainen.
Aamuheräämiseni ei kiinnostanut ketään.
Kukaan ei kaivannut naksuja vinkuleluun.
Ei kepposen kepposta.

Tyhjän pesän syndrooma!

Täytyi lähteä moikkaamaan Tyyppiä jo tänään.
Tultiin iloisiksi!

Meneehän tämä ohi, meneehän?

 

 

My Week As Puppy Mum, part 10

I did not expect this.

Empty nest syndrome.

Just had to take the bus and travel to Latte’s place to meet him again.
I mean, I had already had my 24 hours of freedom.

Who needs more anyway?

My week as puppy mum is ending in English below.

 

 

Keisari Latte on poistunut.
Hänen orjattarensa on saanut elämänsä takaisin.

Analyysiä luvassa lähiaikoina.

(Video: muistellaanpa hieman vastaanottoa, kun tässä eräänä päivänä palasin parin tunnin asioidenhoitoretkeltä.)

 

My Week As Puppy Mum, part 9

Emperor Latte has left the building.
His slave has gained her life back.

More analysis to follow.

(Video: returning home after two hours of absence the other day.)

My week as puppy mum continues in English below.

 

Mitä se nyt ajattelee?
Mitä se nyt haluaa?
Relaako se vai ikävystyykö kuoliaaksi?
Annanko sen olla koira?

Onko se kanssani onnellinen?

My Week As Puppy Mum, part 8

What is he thinking?
What does he want now?
Is he bored to death or just relaxing?
Am I letting him be a dog?

Is he happy with me?

 

My week as puppy servant-mum continues in English below.

Se nyt ainakin on tullut selväksi, etten asu enää yksin.

Käyn keittiössä. Tyyppi seuraa.
Siirryn olkkariin. Tyyppi seuraa.
Pyörähdän makkarissa. Tyyppi seuraa.

Eteinen. Tyyppi.

Keittiö jälleen. Sama tyyppi aina vaan.

Selkäni takana jatkuva kynsien rapina lautalattialla.

xxxxxxxxxx

Istun pytyllä. Tyyppi tuijottaa.

xxxxxxxxxx

On yö.

Nukun.
“Nukun”.

Tyyppi nousee vasten sänkyä, työntää naamansa aivan liki.
Tuhahtaa. “Tuosta ainakaan mitään iloa ole.”

xxxxxxxxxx

Hansikas!
Sukka!!
Rintsikat!!!

xxxxxxxxxx

Vien roskiksen.

Voi sitä riemua, kun en jäänytkään sille tielleni!

xxxxxxxxxx

Herkulla täytetyn lelun piti “tarjota pennulle tekemistä tuntikausiksi”.

Meni vartti.

xxxxxxxxxx

Alaspäin katsova koira.
Ylöspäin katsova koira.

Tyyppi joogaa.

xxxxxxxxxx

Tapasin olla hygieniasta tarkka ihminen.

xxxxxxxxxx

Tyyppi suojelee minua kaikelta, mitä hän ikinä keksiikään pelätä.

Ääniltä käytävässä.
Naapureilta.
Koiralta, jonka kuulee alhaalta kadulta.
Räjäytyksiltä läheisellä työmaalla.
Imurilta.
Lapsilta ja muilta möröiltä.

xxxxxxxxxx

“Latte, TYST!”

Joko mainitsin, että Tyyppi on ruåtsinkielinen?

xxxxxxxxxx

Meille hymyillään.
Ei tule vastaan sellaista körmyä, etteikö yrmy suupielestä liudentuisi vi(e)noon kareeseen.

Olemme hellusia.

Kröhöm. Mun koira.

xxxxxxxxxx

“Joo sori, tää on siis vähän arka.”
“Sori joo, tää on tosiaan vasta alle vuoden.”
“Tää ei siis oo mun.”

xxxxxxxxxx

Ei, raajani EI ole kiimainen narttu.

xxxxxxxxxx

Rapsuttelen masua.
Tyyppi vaipuu transsiin.

Mindfulness.

My Week As Puppy Mum, part 7

I am overwhelmed by the omnipresence of another creature in my life.

My week as puppy mum servant continues in English below.

 

Hmmm.

Minusta tuntuu, että minua vedätetään.

Ulkona käydään pikaisesti kolme kertaa päivässä. Lisäksi yksi alle tunnin lenkki ja toinen liki parituntinen. Näiden lomassa leikkiä ja rapsutteluja. Murkinaa, herkkunaksuja ja yleistä seurustelua. Päivän aikana olen poissa korkeintaan muutaman tunnin. Ei tarvitse riutua yksin, ei.

Täyspäivähommaa.

Ja kun sitten lopulta jokseenkin uupuneena iltakymmeneltä oikaisen sohvalle iPadin kanssa, aikeena jakso saksalaista dekkaria, en saa hetken siunaaman rauhaa!

Tyyppi on nimittäin turhautunut!
Tyyppi haluu huomioo!
Tyyppi haluu kiskonta- ja raastamisleikkejä!
Tyyppi haluu aarteenetsintää!
Tyyppi haluu-uu-u-u-uuuuu-u-u!

Koska niitä ei nyt ole tarjolla, Tyyppi alkaa keppostella.

Repii yltäni torkkupeittoa.
Hyppää sohvalle.
Raapii peiliä.
Kolistelee makkarissa niin, että on pakko mennä tarkistamaan.
Sujahtaa mielenosoituksellisesti sohvan alle piereskelemään.

Vinkuu hellyttävästi (manipulaatiota), haukahtelee vaativasti (propagandaa).

Kuka itse asiassa kusettaa ketä, kysyn vaan!?

Onnekseen Tyyppi on ylimaallisen söpö. Muuten tulisi tupenrapinat.

(Tohon se nyt yhtäkkiä simahti, puoliksi sohvan alle, en uskalla liikahtaa, ettei herää, hellanduudelis, kyllä lapset on ihanii. Kun ne nukkuu.)

 

My Week As Puppy Mum, part 6

I am beginning to think that this hound manipulates me.

My week as puppy mum continues in English below.

 

Kakka.

Puhutaanpa vähän siitä ihtestään.

Täysorpona lapsettomana vanhanapiikana siistissä sisätyössä olen kovin vähän tekemisissä muiden olentojen eritteiden kanssa.
Kutakuinkin ainoa uloste, jota joudun lapioimaan, on sometrollin ripuli.

Kunnes alkoi tämä keinoemorupeama.

Olen aina pitänyt pökäleiden poimimista nöyryyttävänä.
Siis kuinka alas täytyy ihmisen vajota?

Ole siinä sitten luontokappalesuhteen pomo, kun todellisuudessa kyyristelet haukun peräpäässä tulostuksia keräillen.

Pariisilaiset eivät kuunaan taipuisi moiseen!

Kakka kaiketi on se hinta, jonka ehdottomasta rakkaudesta joutuu maksamaan.

My Week As Puppy Mum, part 5

Oh, shit!

I mean, do I really have to?

I just don’t get it. Am I not supposed to be the boss in this relationship?

And here I am, patiently waiting for this creature to extrude some excrement out of his back end.

No thinking, just picking it up.
Dutifully, three times a day.

I am the boss. I really am.

Maybe, in this life, poo is the price for unconditional love.

My week as puppy mum continues in English below.

 

Hyvä, että edes joku tykkää lumimyrskystä.

Tyyppi veti ihan simona nietoksissa.

(Foto arkistokuvaa toissapäivältä.)

My Week As Puppy Mum, part 4

We have a snow storm.
I know somebody who just looooooooves it!

(Pic from Monday.)

 

My week as puppy mum continues in English below.

Vedettiin Latten kanssa kuuden kilsan lenkki.
Taisi olla aika heviä pikkuiselle, jonka pitää liikuttaa neljää lyhyttä jalkaa. Meitsi kun selviää kahdella pitkällä koivella.

Loppupäivä menikin sitten ketarat ojossa.

My Week As Puppy Mum, part 3

We had a proper winter-y promenade by the seaside.
Bright sun, white snow, and looooong walk.

Maybe a bit too long.

After all, Latte has to move four short legs, whereas I manage with two long ones.

My week as puppy mum takes first steps in English below.

Hän. On. Saapunut.

 

My Week As Puppy Mum, part 2

He. Is. Here.

My week as puppy mum starts in English below.

Minulla on koirakuume.
Jo muutaman vuoden ajan olen tuijotellut elämässä tai somessa eteeni osuneita hauveleita idioottimaisesti hymyillen.

Niin. Tuo sana kertoo oikeastaan kaiken.

Hauveli.

Hauvelivauvelikultsipuppelitiluliitulepiatätylinluoksetuletuletuitui!

Onneksi onnistuin ulkoistamaan koiran hankinnan lähipiirille. Sovittiin, että voin sitten hoitaa sitä tarvittaessa.

Se hetki on nyt koittanut.
Latte, 10 kuukautta, tulee luokseni tänä iltana hiihtolomalle.

Hieman arveluttaa. En tiedä koirista mitään.

Vaan en nyt ehdi kirjoittaa enempää, kun täytyy nostella kaikki tärkeä ja maukas metrin korkeuteen.

Palaan asiaan raportein jo huomenna.

My week as puppy mum, part 1

So for a while now I have wanted a dog.

Badly.

Fortunately, my sensible side has been winning so far.
I even managed to outsource the dog-ownership to my friends!

Today, their puppy – or teenager, rather – is coming to spend a week at my place, when his family is traveling for winter holiday.

I am a bit concerned.

This is all new to me.

The ultimate goal: keep the creature alive for the next 7,7 days.