Jo joutui armas whatever, pääasia on uusi mekko!

New festive summer dress in English below.

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_omenapuu_1_IMG_7039

Tyyppi on kasvanut, kuten lasten on tapana.

Siinäpä oiva tekosyy ommella uusi juhlamekko! Johan se parin vuoden takainen kukkaversio – muistat ehkä syntyprosessin täältä – on nähnyt monet kemut.

Homma alkoi jo kevättalvella ja jatkui satunnaisesti muutaman kuukauden: ideoimme Marian kanssa yhdessä, benchmarkasimme trendejä, lähettelimme yksityiskohtia Stockan kolmoskerroksen bongauksista, arvioimme Googlen tarjoamien klänninkien hyviä ja huonoja puolia.

Mimmillä alkaa toden totta olla näkemystä. Mennyttä on aika, jolloin loihdin itsekseni neljä asua ja vein ne kaikki kerralla yllärinä.
Nyt saan pitää varani, ettei roolini kutistu pelkäksi tilausompelijaksi. Suunnitteluhan tässä on se paras osa!

Tämän mekon speksit plänäysvaiheessa olivat seuraavat.

  • Valkoinen, viti-, ei kerman-.
  • Selvä vyötärö.
  • Jokin pitsielementti.
    Jalostimme siis jatkokäyttöön tämän itsenäisyyden tanssiaisten jakun. Puimme sen nyt takaperin, napit auki ja eteen, jottei alareuna pömpötä hassusti vekkien päällä.
    Pitsi myös lämmittää hieman, sama ihme ilmiö kuin sukkahousuissa. Ei tarvitse turvautua mihinkään neuleboleroon. Ne ovat järjestään aika kamalia, niin aikuisilla kuin lapsilla.
  • Pönköttävä helma, jossa muutama syvä vastalaskos vyötäröllä –tämä on kevään trendi.
    Valitsin siis aika paksua satiinia (polyesteriä, uhhuh, ei sovi chillailla juhannuskokon ympärillä…).
    Helman huolittelin korkealla, kymmensenttisellä sisävaralla. Se osaltaan tukee ja kohottaa.
    Ja väliin pari kerrosta tylliä.
  • Kangasta polveen asti.
    Poikkesimme yksissä tuumin nykymuodista siinä, ettei helma ole niin hävyttömän lyhyt kuin nuorilla naisilla on viime aikoina tupannut olemaan.

Siis täti tässä nyt vaan valistaa, että jos helma on sekä lyhyt että leveä, vilkkuvat pikkarit ja pyllynposket useammin kuin kaupungilla korkkareissaan koikkelehtivat seitsentoistakesäiset gasellit tuntuvat tajuavankaan.

Hmmm…. tai sitten nimenomaan tietävät sen hyvin.

Emme ole vielä siellä, luojan kiitos.

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_2_PHA_IMG_7042Marialle yritin itse asiassa pariin otteeseen syöttää ajatusta midimitasta. Pohkeeseen ulottuva helma on ollut kuuminta hottia muutaman vuoden, ja olisi sopinut hyvin leningin silhuettiin.
Ei mennyt läpi.

Lopuksi pykäsin siitä taannoin yli jääneestä pitsistä pikkuruisen olkalaukun, koska jonnekin se puhel… todistus täytyy taitella.

Ompeleminen on vähän kuin valokuvaus tai soittaminen. Jos on viikkojen tai peräti kuukausien tauko, pitää oikein kunnolla funtsia, mitä onkaan tekemässä.
Mitataan, ynnäillään, piirretään, kaavoitetaan, tarkistetaan kirjasta ja verkosta (OHO!), leikataan (OI EI!), puhallellaan pölyä sukkulan takaa, harsitaan, puretaan.

Virheitä tulee ja hampaat narskuvat.

Niin vaan vaivannäkö unohtuu, kun typy on koltusta aivan onnessaan!

Ja tätipisteet, niitä kertyi taas… Cashaan ne 30 vuoden päästä.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8
  • lopputuloksen tekninen laatu 8 1/2
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Celebrating Summer in Snow White Dress

Remember this frock from two years back?

Well, Maria has grown out of it now, so I got an excuse to create a new one.

Nowadays we design the dresses together.
I would not dare to just show up with my own, ready-sewn creations anymore.
Maria wants them her way, and I cannot blame her for that.
(Secretly quite proud…)

So this white cloud is what we distilled from the current spring-summer 2016 trends, with some daydreaming and some functional common sense.

With black ballerinas it is girly and sophisticated at the same time.

Let the summer begin!

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_ruusu_PHA_IMG_7072

 

Itsenäisyydestä aivan tohkeissaan

Dress for independence in English below.

2015_12_03_BLOGI_Maria_MV_mekko_jakkaralla_PHA_MG_3549

Helsingin kaupunginjohtaja on jo 19 vuoden ajan kutsunut nelosluokkalaiset juhlistamaan Suomen synttäreitä. Kemuja varten tulevaisuuden toivot treenaavat syksyn mittaan juhlaetikettiä, tansseja, tervehdystä ja oikeaoppista cocktail-pala-pinsettiotetta. Homma huipentuu joulukuun alussa Fiineissä Kekkereissä Finlandia-talossa.

Olen täpissyt näistä bileistä jo kaksi, kolme vuotta. ”Saanhan mä sitten ommella sulle mekon, saaaaaaanhan?”

Nyt oli Marian vuoro olla aivan tohkeissaan. Juhlat olivat tällä viikolla, ja kyllä, niissä oli aivan mahtavaa!

Aloitimme juhla-asun suunnittelun jo kesällä, jotta ehdin ommella sen elokuussa ennen lähtöäni Lontooseen.

”Sen pitää olla sininen ja sitten siinä pitää olla päällä pitsiä.”

Miten muotilehtiin perehtymätön vekara voi olla niin selvillä viimeisimmistä tuulista? Pitsi on ollut viimeisintä hottia catwalkilla, punaisella matolla ja hoveissa jo jonkin aikaa, eikä trendi ota laantuakseen.

Etsimme Eurokankaasta puuvillasatiinin, joka on lähellä Suomen lipun sineä. Lisäksi valikoimme valkoisen, paksun pitsikankaan.

Mekon kuosittelin en-enää-muista-miltä-pohjalta. Tarvittiin kaksi lakanasta kursittua testiklänninkiä sovituksineen, ennen kuin sain mallin istumaan kauniisti. Vasta sitten uskalsin käydä saksin satiinin kimppuun.

Ompelin samaisesta mekkokankaasta tietenkin myös kännykänmentävän pikkuruisen olkalaukun.

Jakun kaavan ostin Burdan saitilta, se on tämä digitaalinen, koneelle ladattava pdf-kaava.

Pitsi on kätsyä, koska se ei oikeastaan purkaannu. Niinpä leikkasin reunat pääntiellä ja selässä pienillä saksilla pitkin kuvion reunaa. Helminapit ovat Nappitalosta, ja ne sujahtavat pitsin reikiin kuin itsestään.

Ja eihän se käy, että neiti on muuten leidi, mutta vetää siirtymätaipaleelle ylleen kirkkaanpinkin Reiman toppapompan.

Teinkin yllärinä vielä takin mustasta tekoturkiksesta, jota olen hautonut kaapissa vuosikausia. Vuoriksi samaa puuvillasatiinia kuin mekkokin on. Koska kumpikin kangas on ohutta, eikä epäorgaaninen turkis juuri lämmitä, iskin väliin vielä kerroksen fleeceä tai jotakin vastaavaa höttöä.

Kuten jokainen kotivärkkääjä tietää, toisinaan homma sujuu kuin tanssi.
Nyt ei ollut se kerta.
Oikeastaan kaikki, mikä voi mennä pieleen, myös meni.

Aikamoinen koettelemus oli tämä proggis noin niin kuin prosessimielessä ja hermojen kannalta. Tuskalliset yksityiskohdat jääkööt unholaan.

Typy oli kuitenkin asukokonaisuudesta niin onnellinen, ettei ollut pysyä nahoissaan! Vain sillä on loppupeleissä merkitystä.

Tässä mekossa neito astui jälleen askeleen lähemmäs itsenäisyyttä.
Voi nyyhkis!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 6,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 8-
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9-
  • mielihyvä 10+.

 

2015_11_29_Maria_mekko_takki_pieni_PHA_MG_3498

One Step Closer To Independence

The Finns celebrate the independence in December.
The festive day lightens perfectly up this darkest time of the winter.

Every year, the mayor of Helsinki invites all the fourth-grade pupils to a posh independence party.
It is all about a glimpse to adulthood: canapées, dancing, etiquette, and dress code.

Oh, that dress code!

Maria and I designed this party outfit together, choosing the colours from the Finnish flag. The dress is cotton satin, displayed best in a timeless, classy model.
On a trendier side, the dress is matched by a fashionable lace jacket.

The festive look is complemented with a fake fur coat, lined with the same cotton satin as the dress.

And, naturally, any lady needs a small bag for her mobile phone. I made one of the same  satin as the dress.

Uh, this time the sewing process was real pain.
But the Little Miss was thrilled with the end result, and that is what matters!

One step closer to independence…

Typyn eka Chanel – just passeli talven juhliin

For you, in English, below.

2015_01_18_Maria_Chanel_mekossa_sohvalla posteri_PHA_MG_2959

Tyttö tarvitsee paitsi kesäisen juhlamekon, myös koltun talven fiineihin rientoihin.

Tämän Chanel-tyyppisen leningin ompelin Marialle laadukkaasta, muistaakseni italialaisesta villasekoitteesta. Ostin tyygin helsinkiläisestä Materials-liikkestä Yrjönkadulta vuosia sitten.

Alun perin tarkoitukseni oli surauttaa itselleni jakku. Ei mennyt ihan putkeen, kuten alla olevasta surkeasta tekeleestä näkyy.

Muksut ovat onneksi niin pienikokoisia, että ylijäämäkankaasta ja rääsynrippeistä saa kyllä riittävästi tavaraa mekkoon.

Kuosittelin mekon vanhojen kaavojen pohjalta itse.

Chanelille tyypillisiä ovat puolipitkät hihat, hapsut ja koristenauhat. Hapsut purin itse kankaasta, nauha taisi löytyä Nappitalosta. Vuori on vaaleanpunainen, Eurokankaasta.

Asu kuuluu ehdottomasti kuorruttaa helmikäätyröykkiöin – ainakin kolme, neljä pitkää nauhaa kaksinkerroin tarvitaan.

Johan kelpaa typy konserttiin, yhtä hyvin esiintymään kuin yleisöksi!

Juliste on Vee Speersin, saatavana Tukholman valokuvataiteen museon Fotografiskan nettikaupasta.

2015_01_18_Hihansuu ja koristenauha_PHA_IMG_5759

The Little White Dress

I made this Chanel-inspired dress for Maria, using some fabric I had initially bought for myself.

The lousy little white jacket-ish hid behind the closet for five years or so, and revealed itself in some archaeological excavations.
Luckily, since it really inspired me to create this festive dress for winter parties.

The poster is by Vee Speers, for sale at the webshop of Fotografiska, the museum of photography in Stockholm.

––

Kuvakimaraa kierrätyskretongissa

Summary for you in English below.

2014_09_14_Helle_Marellamekko_kamera_1_MV_PHA_IMG_8564

Suvun tapaamisissa vastuulleni lankeaa usein juhlien ikuistaminen.
Homma on monella tavalla haastava.

Valaistus on mitä sattuu. Ihmiset rupattelevat ynnä vetävät napaan lohta ja kakkua, ilmeet sen mukaisia. Monen vieraan saaminen kuvaan silmät auki on likimain mahdotonta.
Miljöö on sekava, sommitteluun tunkee liikaa kaikkea. Lopputuloksessa yhden kampausta koristaa kristallikruunu, toisen korvasta sojottaa mikrofonin varsi, kolmannen koivet korventuvat takassa.

Ja vielä olisi pidettävä lukua, että joka tyyppi näkyy edes yhdessä otoksessa ja että ohjelman kohokohdat ovat paitsi muistoissa, myös muistikortilla.

Kuvia täytyykin ottaa to-del-la paljon, jotta onnistuneita on tarpeeksi.

Niinpä tällä kertaa värväsin apukuvaajiksi viisi- ja seitsemänvuotiaat lähilapseni Hellen ja Haraldin.
Hommassa on paljon etuja: kuvia tulee enemmän, vieraat eivät pönötä vaan intoutuvat virnuilemaan, ja muksujen näkökulma on ihan konkreettisestikin toinen – siinä metrin korkeudella.

Lapset myös fotaavat ennakkoluulottomasti: siis tietenkin myös juhlalukaalin vessanpönttö on ikuistamisen arvoinen, en vain ollut tajunnut.

Mikä parasta, kamera kädessä ei pääse ikävystymään, kun aikuiset vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu…

Näissä kuvissa Helle pyörii mekossa, jonka surruutin vanhasta Marellan puolihameestani.
Kangas on todella laadukasta, ohutta puuvillaa. Sen ompeleminen oli silkkaa nautintoa!
Vähän piti säätää kuvioiden kanssa, onnistui lopulta aika hyvin.

Käsityöhankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 10
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 10
  • mielihyvä 10.

Kuvat Haraldin ja minun.

 

Photography In Trashion Dress 

At family events, I am usually in charge of the photography.
Quite a challenging task, as the circumstances are never ideal for perfect pics.

One solution is to shoot a lot… ummmm… like hundreds or thousands of photos.

So this time I hired Helle and Harald to complement my pictures with their own views.

It has been great fun to go through their work: the world really looks different at one metre above the floor! 

Here Helle is wearing a dress that I made of my old Marella skirt. 

Photos by Harald and myself.

 

Kevätjuhla kutittelee sydänalassa

Please, see in English below.

2014_05_29_Maria_kevatjuhlamekko_pyorii 1_PHA_MG_1655

Koulun kevätjuhlissa halusin aina olla tosi hieno. Kaunis ja prinsessa ja frillaa ja vaaleaa yllä.

Tietenkin halusin myös olla älykäs ja fiksu ja saada hyvän todistuksen.
Mutta se ei nyt ollenkaan ole kevätjuhlan – tai tämän postauksen – pointti. Ahkerointia ja viittailuahan riitti koko vuosi!

Fiksuus oli perussettiä.2014_05_28_Maria_kevatjuhlamekkokangas_pystykuva_PHA_MG_2253
Fiiniys oli poikkeuksellista.

Kevätjuhlassa homman juju oli pukeutua mekkoon. Ihanaan mekkoon. Ylimaallisen ihkuun mekkoon, jonka äiti oli ommellut.

Sujauttaa jalat valkoisiin ballerinoihin, sellaisiin hieman kiiltäviin, jotka naarmuuntuvat helposti.

Hiukset kierrettiin kiharoille, jotka äiti kiristi paikoilleen pinneillä, turhankin tiukin ottein.

Neuletakki riitti, aina paistoi aurinko, kumpupilvet purjeina taivaalla, opettajalle ruusu sellofaanissa, askel niin kepeä, niin kepeä, tiedossa paljasjalkaretkiä ihan juuri tuossa, muutaman tunnin päässä, nyt hauska kopina asfaltilla, ei mitään latteaa kumitossutassuttelua.

Koulun pihalla ystävät, eihän niitä edes tunnista!
Komeina herrasmiehinä, kaunottarina, itsekin hämmentyneinä muodonmuutoksestaan.
Kuinka nyt kuuluisi käyttäytyä?

Ja sydänalassa se kutkutus: olen ihana!

Tämän fiiliksen halusin antaa suloiselle ystävälleni Marialle.
Syntyi tämä mekko.

Tässä kohtaa teksti etenee tunnelmoinnista teknisiin työselostuksiin.

Kangas on puuvillasatiinia, jota ostin muinoin Eurokankaasta kolmisen metriä. Sain alennusta, koska kankaassa oli virhe, jota leikkuussa piti tietenkin väistellä.

Kuosittelin mekon itse. Yläosaa varten purin neidin virttyneen, virkaheiton trikoomekon ja muokkasin siitä kaavat. Aika tavalla piti justeerata, koska tyttö oli kasvanut, malli oli toinen ja kangaskin kudottua, joustamatonta. Turhankin krouvia osviittaa oikeastaan.

Hame on puolikello. Sellainenhan on helppo tehdä, kun tiedossa on vyötärönympärys ja helman haluttu pituus.
Lunttasin hieman mainiosta Joka tyypin kaavakirjasta.2014_05_28_Maria_kevatjuhlamekkokangas_vaakakuva_PHA_MG_2247
Myös netistä haku ”puolikellohame ohje” jeesaa.

Takana keskellä on pitkä vetoketju.
Pään- ja kädentiet huolittelin sisävaroin, helman leveällä valkoisella vinonauhalla.

Jos tekisin uudestaan, lisäisin leninkiin vuorin ainakin yläosaan. Sisävarat kuultavat nyt hieman kankaan läpi. Tarkkaporkkana huomaa…

Koska Suomessa on aina kylmä, neito tarvitsee yläosaan lämmikettä. On osoittautunut haastavaksi löytää sellaista, joka ei peitä leningin linjoja ja tärvele kukkeaa kokonaisuutta.
Valkoinen neulebolero, ehkä?
Tai sitten voisi mekkokankaasta ommella lyhyen jakun, ¾-hihat, vähän Jackie O, kiinnitys selästä… Flooran suhteen tårta på tårta, mutta voisi toimia.

Tyttöhän on ihana joka tapauksessa!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Elegance For The School Spring Festival

 I remember the school finishing at the end of May. For the last day, everyone dressed up and got very confused by it.

The feeling of being lovely in the new dress, white unpractical shoes, hair curled into locks, a rose for the teacher…
How to behave now?

 Remembering my remoteish youth, I made this dress for my young friend Maria. 

The lightness of the summer days just around the corner, Nordic white nights, steps and heart light alike…  

Isn’t she lovely?