Miten on, miten voisi olla ja kuinka sinne pääsee?

Developed for you in English below.

2014_07_26_Kaasukellot-musta-W_PHA

Kehittäminen on minusta parasta maailmassa!

Jo kouluaikoina mua kiinnosti, MITEN ASIAT OVAT.
Kyselin ja utelin, vaivasin opettajia tunnin jälkeen lisäkysymyksin. Ilahduin suuresti oivalluksista: ”Ai NÄIN!”.

Oikeassa oleminen sinänsä ei mua kiinnostanut. Halusin vain tietää.

(Toim.huom.1. Koulussahan opeteltiin asioita, jotka olivat jämptisti jotenkin. Matikka, mantsa, bilsa ja muut luonnotieteet, kielet, suomi, jopa liikunta ja kuvis, whatever.
Asiat olivat jollakin tavalla, sillä sipuli.
Filosofisia vikurointeja ei suomalaisessa opinahjossa harrastettu. Tai edes disclaimerein todettu, että ”tämänhetkisen käsityksen mukaan mitokondrioiden tehtävä solussa on…”)

(Toim.huom. 2. Arvaahan sen maineen sitten. Muttei mua haitannut, koska oppiminen oli niin fasinoivaa, että se voitti mennen tullen kunniakysymykset.)

Sittemmin mukaan on tullut vinkkeli, miten asiat VOISIVAT OLLA ja mitä niiden eteen PITÄISI TEHDÄ. Jotta bisnes pyörisi tai homma hoituisi tai suhde kukoistaisi tai terveys kohenisi tai elämä vaan ylipäätään olisi hyvää.

Näen maailmassa koko ajan paljon fiksattavaa. Mieleni toimii häikkäskannerina: trrrrrr-TUUUUUT-trrrrrrr-trrrrr-trrrr-TUUT-TUUT!

2014_07_26_Kaasukellot-mustavalkea-W_PHA

Esimerkkejä.

  1. Hyppään ratikkaan. Tuo ja tuo ja tuokin asia raitiovaunulla matkustamisen prosessissa voisi olla paremmin. Ja tietyö. Ja ilmastointi. Ja mainokset. Ja aikataulujen viestintä. Ja huh, uusien vaunujen tilasuunnittelu.
  2. Teen ostoksia verkkokaupassa. Homma tökkii. Lähetän firmaan seikkaperäisen meilin, miten heidän ostoflow’nsa on asiakkaalle hankala ja mikä voisi kussakin kohdassa olla ratkaisu.
  3. Tapaan ystävän, joka valittaa työstään / puolisostaan / lapsuudestaan / ylipainostaan / ajanpuutteestaan / kotinsa sotkuisuudesta.
    Palvelupalettini sisältää ensin pienen empatiatuokion ja sen jälkeen pidemmän ratkaisukeskeisen funteerauksen, mitä asialle voisi tehdä (tarkennus: mitä HÄN voisi asialle tehdä).
    Mulle on turha tulla pelkkiä haleja hakemaan. Parannuspohdiskelua pukkaa kaupan päälle.
  4. Mietin omaa elämääni. Työtä, suhteita, harrastuksia, elinympäristöä, luonnetta, toimintatapaa, tarpeita ja tavoitteita puolen, kahden, viiden, kymmenen vuoden jänteellä.
    Piirrän ja plänään. Visioin ja strategioin ja laadin toimintasuunnitelmia.
    Suunta on TUO, ja eikun toimeksi!
    (Just tää toimeenpano-osa on se haastava).
  5. Perkaan kaksi laatikollista mansikoita pakkaseeen. Missä järjestyksessä laatikon, marjakulhon, perkuujäteastian, minigripien ja sokerin pitäisi olla, jotta liukuhihna toimisi oikeakätiselle keittiöhengettärelle?

Kehittäminen on mun todellinen luontoni.

Miten on nyt, kuinka hyvin voisi olla ja miten sinne voisi päästä.

Mua ei kiinnosta olla oikeassa.
Mua kiinnostaa, miten asiat voisivat olla, miten ne voisi tehdä paremmin.
Ihan sama kenen idea.
Mä niiiiiiiiiiin haluan saada tietää olevani väärässä, jos asiat siten edistyvät.

Kehittäminen on niin paljon parempaa kuin liikavarpaat!

2014_07_26_Kaasukellot-valkeamusta-W_PHA

Harmillisen harvoin ihmiset arvostavat elämäänsä tai arkiseenkaan toimintaansa kohdistuvia kehitysehdotuksiani.
Tiedä sitten, kenen tässä asiassa pitäisi edistyä…

 

How Is It? How Could It Be?

And what to do to get there?

Be it business, everyday activities, my own life …or yours!
I spot things to fix and generate ideas on what to do about them.

Development is my true nature.

Actually, it does not need to be my idea. I am not at all interested in being right.
Changing things for the better is the key.
The world is a place for eternal improvement.

For some reason, other people do not always appreciate my life-enhancing propositions.
I sense a development need (t)here…

2014_07_26_Kaasukellot-valkea-W_PHA

Inspiskuvia Stokiksesta

You have it in English below.

2014_05_22_hirvenpaa_NK_isofaili_PHA_IMG_6449

Minulla on aina pokkari mukana.
(Älypuhelimeni on siis UMPITYHYMÄ, siksi erikseen kamera).

Fotailen siellä sun täällä näkemääni, joka jollakin tavalla inspiroi, kiehtoo, huvittaa, kenties kummastuttaa – hyvässä tai pahassa.
Usein kyseessä on design ja jotkin metkat ratkaisut käytännön ongelmiin.

Esimerkistä käy vaikkapa Abba-museossa näkemäni itsepalvelunarikka: takki ripustimelle, ketju hihan kautta ja lukolla kiinni henkariin.
Åi-jåi-jåi-jåi-JÅI, että voi insinööri innostua!

Nämä kuvat ovat siis visuaalisia muistiinpanoja.
Silloin tärkeintä ei ole sommittelu, onnistunut valaistus tai kuvan estetiikka.
Olennaista on merkintä ja nyt minä muistan tämän.

Tässä muutamia inspis/horrorkuvia Tukholman-reissulta.

Visual InspiNotes From Stockholm

I always carry a camera with me (my phone is the most stupid, hence the pocket camera).

Wherever I go, I take snapshots of anything that inspires, amazes or surprises me, in good or in bad.
In this case, it not about photographic aesthetics or technical quality.
It is about making visual notes.

Here you go, some inspirational memophotos from our trip to Stockholm.