Facebookissa kiertää jälleen innostava kuvaushaaste. Keväällä Naamis täyttyi arkikuvista, tällä kertaa maailmaa katsellaan harmaan skaalassa.
Viis päivää, viisi kuvaa ja viisi kaveria haastetaan mukaan.
Tässä ykköseni.
Right now, Facebook is filled with most interesting greyscale photos,
thanks to the B&W Challenge.
Here is my contribution, pic #1.
Pia kuvasi, Kirsi kirjoitti.
Pia’s photo inspired Kirsi to pick up the keyboard.
Verkkokalvo
siivilöi todellisuuden.Maapallolla
7,265 miljardia
universumianyt
Shade
dims reality.
There are
7.265 billion
universes on Earth
now
Pialla tonttina näppäily, Kirsillä näppäimistö.
Pia focused on the photo, Kirsi formed the thought.
Rakkaus on sininen
Se sirottaa valoa
joka suuntaan
Love is blue
it scatters light
in every direction
Summary for you in English below.
Suvun tapaamisissa vastuulleni lankeaa usein juhlien ikuistaminen.
Homma on monella tavalla haastava.
Valaistus on mitä sattuu. Ihmiset rupattelevat ynnä vetävät napaan lohta ja kakkua, ilmeet sen mukaisia. Monen vieraan saaminen kuvaan silmät auki on likimain mahdotonta.
Miljöö on sekava, sommitteluun tunkee liikaa kaikkea. Lopputuloksessa yhden kampausta koristaa kristallikruunu, toisen korvasta sojottaa mikrofonin varsi, kolmannen koivet korventuvat takassa.
Ja vielä olisi pidettävä lukua, että joka tyyppi näkyy edes yhdessä otoksessa ja että ohjelman kohokohdat ovat paitsi muistoissa, myös muistikortilla.
Kuvia täytyykin ottaa to-del-la paljon, jotta onnistuneita on tarpeeksi.
Niinpä tällä kertaa värväsin apukuvaajiksi viisi- ja seitsemänvuotiaat lähilapseni Hellen ja Haraldin.
Hommassa on paljon etuja: kuvia tulee enemmän, vieraat eivät pönötä vaan intoutuvat virnuilemaan, ja muksujen näkökulma on ihan konkreettisestikin toinen – siinä metrin korkeudella.
Lapset myös fotaavat ennakkoluulottomasti: siis tietenkin myös juhlalukaalin vessanpönttö on ikuistamisen arvoinen, en vain ollut tajunnut.
Mikä parasta, kamera kädessä ei pääse ikävystymään, kun aikuiset vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu…
Näissä kuvissa Helle pyörii mekossa, jonka surruutin vanhasta Marellan puolihameestani.
Kangas on todella laadukasta, ohutta puuvillaa. Sen ompeleminen oli silkkaa nautintoa!
Vähän piti säätää kuvioiden kanssa, onnistui lopulta aika hyvin.
Käsityöhankkeen Strömsö-indeksit
Kuvat Haraldin ja minun.
At family events, I am usually in charge of the photography.
Quite a challenging task, as the circumstances are never ideal for perfect pics.
One solution is to shoot a lot… ummmm… like hundreds or thousands of photos.
So this time I hired Helle and Harald to complement my pictures with their own views.
It has been great fun to go through their work: the world really looks different at one metre above the floor!
Here Helle is wearing a dress that I made of my old Marella skirt.
Photos by Harald and myself.
Pia kuvasi, Kirsi huolehti sanoista.
Pia took the photo, Kirsi took care of the words.
Välillä
välissä
seisNiin monta suuntaa
niin vähän aikaaikuisuus
In between
stopSo many directions
so little timeeternity
Kuvan otti Pia, sen sanoitti Kirsi.
Pia took the photo, Kirsi wrote the words.
Ette te voi tietää
miltä minusta tuntuu
teini sanoi
You can’t know
how I feel
teenager said
Kuvan otti Pia, sen pohjalta tekstin kirjoitti Kirsi.
Pia took the photo, then Kirsi wrote the text.
Tuntemattomia kosketuksia
Lukemattomia katseitaIhmisiä, joita ei koskaan tapaa
Kun ei katso
ohittaa
Unfelt touches
Unseen gazesPeople whom
one never meetsIf you don’t look
you pass
Please, see in English below.
Kuvataiteilija Hanna Vihriälän Ruusu on tehty irtokarkeista. Halkaisija on nelisen metriä.
Käytiin ystäväni Sannan kanssa Kiasmassa.
Pääkohde oli Kimpassa-näyttely, jossa “suomalaisen nykytaiteen, muotoilun ja muodin kärkinimet kohtaavat”.
Lisäksi ”rajoja rikkova näyttely avaa uudenlaisia näköaloja taiteen ja designin maailmaan”.
Aikamoista liioittelua.
Näyttelyssä Marimekko-muotoilijat kokeilevat nykytaidetta ja nykytaitelijat taas Marimekkoa.
Artisteja on 16.
Lopputulos ei järisytä sydänjuuria, ei kaiherra mieltä. Siinä mielessä se on enemmän designia kuin taidetta.
Näyttely on myös kaunis, kekseliäs ja kohottava!
Nokkeluus naurattaa, visuaalisuus viehättää.
Loppuu kesken, mokoma.
Tsekkasimme niin ikään Kiasman helmiä XIII kokoelmanäyttelyssä Kiasma Hits.
Näyttelyyn on koottu 15-vuotiaan museon kokoelmista teoksia lähes 50 taiteilijalta.
Töiden on tarkoitus johdattaa meidät nykytaiteen perusasioiden pariin. Yhden huoneen olivat kuratoineen päiväkotilapset.
Aika hyvä!
Vesa-Pekka Rannikko: Ohi.
Näyttää 2D, on 3D.
Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä “liike-epäterävyys”.
Oivalluksia. Hämmästyksiä. Kutituksia.
Saa koskea! Sopii sukeltaa!
Tykättiin. Tuli hyvä mieli.
Siksi emme menneetkään kurkkaamaan Kiasman kolmatta näyttelyä, Alfredo Jaarin retrospektiiviä.
Jaar tutkii töissään ihmisen ja yhteiskunnan moraalia ja ihmisen vastuuta omasta ja muiden kohtalosta.
Aavisteltiin angstia.
Skipattiin.
Mentiin ostaan jätskiä.
Ei aina jaksakykene ihminen.
Näyttelyt ovat avoinna 7.9.2014 asti. Sen jälkeen museo sulkeutuu kelpo toviksi, joskaan ei käynyt ilmi, miksi.
My friend Sanna and I visited Kiasma, the Museum of Contemporary Art in Helsinki.
The main target was Together, an exhibition type Marimekko goes Kiasma.
We also checked Kiasma Hits, the jewels of contemporary art from Kiasma’s collections.
Yummy! We liked!
(And skipped Alfredo Jaar, artist working on moral issues in society and the personal responsibility of our destiny, and that of others.
Sometimes you are just not in the mood for angst.)
Please, see in English below.
Kuukausi sitten aloitimme tässä blogissa kuvamietteet.
Minä valitsen kuvan, ystäväni Kirsi kirjoittaa ajatelman ilman taustatietoa, pelkän kuvan inspiroimana.
Toivomme, että näin tavoitamme jonkin uuden ulottuvuuden.
Tässä kesäkuun kuvamiete, ole hyvä!
Kuva Pia, teksti Kirsi.
A month ago we started, my friend Kirsi and I, this series Image & Impression.
I choose a photo, and Kirsi writes some lines, based on the thoughts evoked by the picture.
Here you go, Image & Impression of June.
Photo Pia, text Kirsi.
Aika nyplää pitsiä
minuuden kasvoillekun hymyilen
se väreilee
Time makes lace
on the face of selfsmile
and it ripples
Please, see in English below.
Ideoimme ystäväni Kirsin kanssa tällaisen taidehkon proggiksen: minä valitsen jonkin ottamani kuvan ja hän kirjoittaa siihen tekstin.
Juju on siinä, että Kirsillä ei juurikaan ole kuviin taustatietoa − kukamitämissämilloinmiksi − vaan hän kirjoittaa kuvan herättämien mielikuvien ja fiilisten pohjalta.
Näin kuvan esittämän “todellisuuden” ja sen kutittelemien ajatusten välille voi syntyä kiehtova veto.
Tässä ensimmäinen kuvamiete, ole hyvä!
Kuva Pia, teksti Kirsi.
We got this idea, my friend Kirsi and I.
I choose one of my pictures and she writes a text for it.
The clue is this: Kirsi has hardly any idea who/what/where/why the picture is about.
She writes based on the emotions and thoughts the photo calls forth.
Thus the “reality” of the picture and the associations may bring out something new.
We hope you enjoy this first Image & Impression.
Photo Pia, text Kirsi.
Minä odotan sinua
valmiina
varuillaniTule
Merkitse minut
minulleHätätilassa riko lasi
I’m waiting for you
all preparedCome
Fill me
In emergency break glass
Couture & Views 