In English below, just for you, my dear.

En lähetä joulukortteja.
Joulukuussa on liikaa kiireitä: töissä on saatava maailma valmiiksi, glögit ja hippalot vaativat läsnäoloa, lahjat, herkut, koristeet, siivoukset, paketoinnit, pöhinät, hulabaloo.
Auditiivista meteliä ja visuaalista kohinaa.

Kaikilla on kiire rauhoittumaan.

Tulee tammikuu. Pimeistä pimein, pitkä kuin nälkävuosi. Ankeutta kestää ja kestää: juuri kun ajattelet sen kääntyvän heleäksi helmikuuksi, on vielä viikko jäljellä.

Kevät on kaukana, joulun riemumieli vajonnut muistoihin. Kukaan ei tapaa ketään, valo on keinoa vain, ankaruudesta uusi uskonto, tipaton ja paremmat elintavat.

Tähän synkkyyden ytimeen ajoitan tervehdykset, tammikortit.
Toivon ja toivotan oivallista vuotta, hyvää elämää, sinne tänne ympäri palloa.

Miksi huutaa joulukuussa, kun voi kuiskata tammikuussa.

 

Uljautta arjen rosoon 2015!

Let us see the graceful
in these rough, ordinary days of 2015!

 

Wish-whispering In January 

I never send Christmas cards or Season’s Greetings.

December is so busy, so full of fuss, one should scream and shout to get the message through.

Once Christmas is over, there is just silence and darkness, all the good vows and will-be-a-better-person undertakings.
Dull, boring everyday life, amidst the saddest winter.
That is January. 

At that moment, I send my best wishes. 

Why cry in December when you can whisper in January?