Valkaisin.
Vaatekaapissakin kannattaa pyöräyttää maalitelaa edes joka viidestoista vuosi.
To Bleach Or Not To Bleach?
I bleached.
Whiter paint inside the closet uplifts your dressing spirit!
Pesänrakennusta & kodinkohennusta
Petroliako vaiko eikö petroliako?
No ei tod!
To Petrol Or Not To Petrol?
Certainly not!
Ostan vanhaa ja uudistun
Please, see it in English below.
Joskus elämässä tulee superoivalluksia. Sellaisia käänteentekeviä hoksaamisia, PLING!, joiden jälkeen ei ajattele enää niin kuin ennen.
Aivot nyrjähtävät uuteen asentoon.
Nyt minulle on käynyt niin.
Olen tässä jo jonkin aikaa funtsinut, ettei oikeastaan pitäisi ostaa mitään.
Syitä on muutama.
Tavaraahan minulla jo riittää, ihan oman hamstrauksen tuloksena ynnä parin mummon ja yhden mutsin vaatimattomina perintöinä.
Astioita. Tekstiilejä. Huonekaluja. Tauluja ja toteemeja. Jopa muutama koriste-esine (oh dear!).
Ei tyyristä, vain tunnearvokasta.
Lisäksi luonnon kuormitus huolettaa minua aika lailla.
Uuden ostaminen kyllä ilahduttaa, mutta rasittaa kohtuuttomasti ympäristöä.
Se ei ole oikein. Pitäisi hillitä itsensä. Tavaralla pitäisi olla monta elämää.
No, toisinaan sitä sitten kuitenkin oikeasti tarvitsee jotakin. Jonkin ratkaisun.
Silloin se täytyy tehdä itse tai ostaa.
Muttei tarvitse ostaa uutena!
Kodinkohennusprojektini on generoinut isoja ja pieniä tarpeita. Kirjojen säilytys on niistä olennaisimpia. Myin näet kirjahyllyni – oivan mutta kyllästyttäneen – palat uusiin koteihin.
Siksi olen tässä viime päivinä rundannut pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksia.
No, voin kertoa, että niissä on lähinnä epäkiinnostavaa roinaa, kellertynyttä martela-ruloa. Apea meininki.
Toista oli vastikään 20 vuotta sitten, jolloin viimeksi tein vastaavaa kenttätutkimusta.
Silloin mieli kohosi, löytyi aarteita!
Second hand -liikkeissä on paljon ylihinnoiteltua tavaraa, eikä monien aukioloajoista ota selvää.
Kiinnostavimmat markkinat ovatkin siirtyneet nettiin.
Siellä kalusteita myyvät sekä yksityiset että yrittäjät.
Koko Suomen valikoimat, hakukriteerein sortteerattavissa, iisisti kotikoneella klikkaillen.
OOOOOHHHH!
Lisää persoonallisuutta, vähemmän luonnon kuormitusta.
Kansalaisten yya ylenpalttista kulutusta ja ikea-mdf:ää vastaan.
Tarinoita! Historiaa! Elettyä elämää!
Huuto.net ja Tori.fi nyt ainakin.
Tämä on nyt se PLING!
Hitsi vieköön, en osta enää uutena kuin ruokaa.
Isken tähän linkkejä muutamiin ihanuuksiin. Jossakin vaiheessa ne lakkaavat toimimasta.
Eläkäämme siis tässä hetkessä.
- Ruusuinen lattiavalaisin 50-luvulta.
- Vinkeitä säilytyskärryjä 50-luvun metallilankameiningillä.
- Kirjahylly 50-luvulta, überkaunis jalka!
- Toinen kirjahylly 50-60-luvulta – en ole aikoihin nähnyt mitään näin kaunista! Ostaisin heti, jos sopisi kotiini!
- Kätevä kenkähylly, onko tämä tehty arkistokaapista?, kaipaa maalia.
- Siis oikeesti, tarroja 20-luvun kirjakaapissa?
- Kouluaikojen naulakko. Tykkään! (Kauhee kuva).
- Orgaanisia muotoja työpöydässä, 50-luvulta. Ja lunta!
Onko sinulla kehuttavia tai kehnoja kokemuksia second hand -markkinoista?
Mistä löydät aarteita?
Oletko ostanut retroa tai vintagea ulkomaisista verkkokaupoista, vaikkapa ebaystä?
Miten kuljetus on järjestynyt?
Mikä on kaupanteossa tärkeää ottaa huomioon?
Jaa kernaasti kokemuksiasi kommenttikentässä!
Buy Old, Feel New
I should not buy anything.
My home, my life, is stuffed with… STUFF!
And the nature is in deep trouble, because we (I) consume.
But now, renovating my home, I need some solutions.
For example, a storage for literature, to replace the bookshelf I sold.
So I am exploring amazing furniture at web auctions and sites, for example huuto.net and tori.fi.
OOOOHHHHH! I am amazed!
I will never buy anything new again!
Okay, maybe food.
I will keep retrovintage to wine and furniture.
Above you will find links to some lovely stuff I found.
The links will eventually expire, let’s just live with that.
What kind of experience have you got buying or selling second hand stuff
on web auctions and sites?
Peittääkö vaiko eikö peittääkö?
Peitin.
Ei ehkä paras ratkaisu.
To Cover Or Not To Cover?
I covered.
Maybe not the best decision.
Maalatako vaiko eikö maalatako?
Emännänjatkon kasvojenkohotus
Please, see in English below.
Yhden seinän maalauksesta eskaloituneen kodinkohennusprojektini puitteissa päädyin myös maalaamaan keittiöjakkaran.
Emännänjatkon, kuten mutsi sitä kutsui.
Kodissani on vähän neliöitä ja paljon kuutioita. Huoneiden korkeuden vuoksi jakkara on jatkuvasti käytössä. Ne ylähyllyt…
Hankin askelmat viitisentoista vuotta sitten Piiroiselta.
Kuten liki aina, viimeisten pennosten sijoittaminen laatuun kannatti.
Suomalainen puusepäntyö on funkannut tosi hyvin, mitä nyt on petsi vähän kärsinyt.
Oli siis tullut aika emännänjatkon kasvojenkohotuksen (emännän kasvojen jatkokohotukselle olisi myös käyttöä, mutta se onkin toinen juttu, toim.huom.).
Toimenpiteet:
- Palojen irrotus jaloista ristipääruuvimeisselillä, jollaisia joka muikkelilla pitää olla useita ja parasta laatua, ei mitään rimpuloita.
Hionta santapaperilla, käytin mitä sattui olemaan, taisi olla karkeus 150.- Maalaus puolihimmeällä, vesiliukoisella Tikkurilan Helmi-maalilla, sävy Y500 Takorauta.
- Toinen hionta.
- Lopullinen maalaus.
Hommaa ei sinänsä ollut kovinkaan paljon. Silti se venyi neljälle illalle, kun askelmista saattoi maalata vain yhden puolen kerrallaan.
Maalatessa käytin kumihanskoja, sellaisia ohuita lääkärinhanskatyyppisiä, ihan lähikaupasta, Viledaa taitavat olla. Näin on vähemmän pestävää hyppysissä.
Hionnassa minulla on aina suojalasit, hengityssuojain ja hansikkaat. Muutama vuosi sitten en käyttänyt, ja olinkin pian lääkärikäyntiä rikkaampi ja vastaavaa summaa köyhempi.
Lattia on syytä suojata ja kunnon valot pitää olla!
Mitä teen ensi kerralla toisin?
- Ehkä sittenkin paklaan reiät, jotka syntyivät taannoin käyttäessäni jakkaraa naulausalustana (pöhkö!).
- En laske maalattuja paloja paperille, sillä paperi tarttuu reunoihin ja sitä saa sitten hinkata.
Toisella maalausrundilla tajusin nostaa palat kuivumaan lasipurkkien päälle => ongelma ratkaistu. - Pesty pensseli on kivempi kuin edellisiltana muovipussiin suljettu. Koppuroituu se kuiteski.
- Hankin heti alkajaisiksi parhaan mahdollisen siveltimen. Nyt käytin ensin jotakin rupua, ja jälki oli viiruista.
Viimeistelyä varten ostinkin sitten sutien kermojen kermaa – ja avot!
Säätämisestä huolimatta olen sitä mieltä, että jakkara mätsää kotiin paremmin kuin uutena!
Hankkeen Strömsö-indeksit
- prosessi 8,5
- lopputuloksen tekninen laatu 8
- lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
- mielihyvä 9,5.
Step Stool Ladder Remade
I had bought this step stool ladder some fifteen years ago, when I first moved to this home with high ceiling.
The ladder is in use constantly, and though being Finnish design of excellent quality, it sure needed some face-lifting.
No surgery, just make-up.
The process was not necessarily the smoothest, nor is the technical aspect of the stool perfect.
I am more of a textile person.
Still, this reborn step stool ladder matches my home even better than before.
Thus, I am quite happy with this escalation of my home-improvement project!
Pakkelia fasadiin
Please, see in English below.
Piti maalata yksi seinä.
Tietenkin homma lähtee sitten lapasesta. Pahasti.
Muut seinät makuuhuoneessa alkavat näyttää nuhjuisilta.
Maalaan nekin.
Entäs eteinen sitten?
Peittoon vaan, elämän jäljet ja kolhut!
Uutta väriä olohuoneeseen mallailen jo…
Jalkalistat.
Tää on paha.
Tarkoittaisi konttailua ja öljypohjaista döfistököttiä, joka tunnetaan Maalarin valkolakkana.
Ystäväni muistuttaa, että normaalisti katsoja on jalkalistoista puolentoista metrin päässä. Ja jos päätyy lähemmäs, promilleja on niin paljon, ettei tarkkaavaisuus ole parhaimmillaan.
0–2-vuotiaat taas eivät ole järin vaativia listojen sävyn suhteen.
Yritän pitää itseni hallinnassa.
Samaisen ystävän piti taannoin vain siirtää vanha boileri. Kodista päätyi lopulta remonttiin kaksi kerrosta, kun vessa ja keittiö vaihtoivat päittäin paikkaa.
Makkarin olen maalannut vasta kertaalleen. Silti oikea epäkäslihas on jo ihan muusina, ja aamulla joka paikkaa särki, pohkeita etenkin. Rakennustikkaat.
Huusholli on hävityksen kauhistus, kun yksi huone on tyhjennetty toiseen. Sohvalta – jolla tilapäisesti nukun – on polku keittiöön sekä vessan- ja maalipöntölle.
Tämä on handulissa. Tämä on handulissa. Tämä on handulissa. Tämä on handulissa.
ON!
.
.
.
Hmmmm, pistorasiat näyttävät kovin kellertyneiltä tuolla uutuudenvalkealla seinällä…
Liitteenä pakkelinhiontameitsie.
Työsuojelu ennen kaikkea.
Making Up The Façade
I just wanted to paint one bedroom wall.
Well, it kind of got out of control and I seem to be entering a total renovation mess.
Just wait and see…
Puolipitoisten vaatteiden hautavajoama
Please, see in English below.
Tiedättehän tuon hermoja ja kuituja raastavan ongelman.
Mihin työntää nukkumaan mennessä illan lötköilyasu?
Työvaatteet, joita voi vielä käyttää jonkun päivän, muttei ehkä kuitenkaan heti huomenna, koska tapaa samat tyypit kuin tänään?
Hiestä märät treenikuteet?
Lyhyesti pidetyt sukat?
Kaikki nämä yhtaikaa?
Ei enää vaatekaappiin. Ei vielä pyykkikoriin.
Just niin.
Rievut kasataan makkarin tuolille.
Ruttaantuvat. Valuvat lattialle pölyyntymään.
No oliks se toppi täällä pinon alla vai pakkasinks mä sen jonnekin?
Ja kyllä, päätyvät sitten pesuun ennen aikojaan, koska ovat nuhjaantuneet tässä epätarkoituksenmukaisessa säilytyksessä.
Nyt minulla on ratkaisu!
Se on Hayn Loop-naulakko.
Simppeli, tyylikäs, kaunis, kevyt, kuljetettavissa ratikassa Stockalta himaan, just passeli makuuhuoneen nurkkaan.
Alle vielä kori niille sukille.
Sieluni silmin jo näen: ei niin uupunutta iltaa, etten säntillisesti ripustaisi vaatekertaani odottamaan auringonnousua.
Makuuhuoneessani on alkanut uusi elämä!
Ennen.
Jälkeen.
Hinta härpäkkeelle on noin 160 euroa. Kun tästä vähennetään Stockan taannoinen viidenneksen alennus kodin tavaroista, taannoin saamani lahjakortti 125 euroa sekä antikvariaattiin viemästäni kirjasta tienaamani kolme euroa, maksoin lopulta naulakosta 80 senttiä.
Sopii vuorotteluvapaalaisen kukkarolle tällainen kaupanteko!
Muutama käytännön huomio:
- Ei sit jakuille mitään rautalankahenkareita, vaikka ne on niin staileja ja niitä saa kuparin värisinäkin. Vaatepuu vaatteen mukaan.
- Arvaan jo, että naulakon maalattu metallipinta kuluu käytössä vähän rumaksi. Fiksataan, kun on sen aika.
Yllä kuvat ennen ja jälkeen kasvojenkohotuksen!
(BTW, bonarina Hayn Loop tekee minusta aidon bloggarin, katsokaa vaikka täältä, täältä, täältä tai täältä).
The Grand Canyon of Those Half-Worn Clothes
I have solved the eternal problem of where to put the clothes that I have worn but that are not ready for laundry.
The solution: Hay Loop Stand.
See above pictures before – after.
Any lifestyle blogger could have told you that. And they have, have, have and have!
Couture & Views 