Juhannustuliaisia

Please, read it in English below.

2014_06_22_Patalaput_Helsinki_PHA_IMG_7412

Patalappu.

Olin aivan unohtanut, kuinka mainio lahja se onkaan!
Käyttötavaraa, josta pääsee myös eroon.
Jos ei satu tykkäämään, sen kun tökkää kokatessa tomaattikastikkeeseen ja mustikkakiisseliin.

Viimeksi taisin tehdä patalappuja 70-luvulla tädeille joulupakettiin.
Nyt tekaisin pinon juhannustuliaisiksi kaksille ystäville.

Päälliskankaan virkaa toimitti kaapista löytynyt Marimekon Helsinki-aiheinen puuvilla.
Täytteet löytyivät niin ikään tilkkuboksin uumenista: muutamaan lappuseen riitti ohutta vanulevyä, loppuja varten pilkoin virkaheiton fleecen. Se oli muinainen lahja Nokialla työskennelleeltä ystävältä. Väri oli väärä, koko samoin, joten eristeeksi jouti.2014_06_22_Nokia_fleece_PHA_IMG_7393
Ripustuslenkit tein tuulipuvun nyöristä, vai mikä narunpätkä lienee.

Noh, ei niin simppeliä proggista, etteikö jotakin menisi harjoittelun piikkiin.

Yleisen säätämisen jälkeen päädyin siihen, että täyte kannattaa neulata toiseen päälliseen ja ommella kankaat vasta sitten yhteen oikeat puolet vastakkain. Kun reunaan on jätetty kymmenen sentin aukko, systeemin voi kääntää siitä varovasti ja tikata sitten koko höskän ympäri.
Tämä jekku vaikutti lopulta helpommalta kuin ujutella täytettä reiästä sisään.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8,5
  • lopputulosten tekninen laatu 8,5
  • lopputulosten toiminnallinen laatu jää nähtäväksi
  • mielihyvä 9 (mistäpä niistä aikuisista lahjansaajista koskaan oikeasti tietää, mutta ihan mukiinmenevät tuli omasta mielestäni).

 Gifts For Cooks – Recycled

 

 Everybody has these old potholders, all dirty with whatever-has-been-cooked.
You just never remember to change them.

 Hence, what a great gift to make!
(Must have been in the 1970s I last got this idea…)

For these I only used stuff from my closet: Marimekko fabric with Helsinki theme,
old fleece sweater as insulator,
2014_06_22_Patalappupino_PHA_IMG_7426and piece of cord from my stock.

As usual, when sewing, the first ones are always prototypes.
Finally I came up with a process that I can repeat next time.

The trick was to pin the insulator fabric to the actual canvas before sewing,
instead of trying to tuck it in from a hole
after the cover pieces had been sewn together.

Quite cute, don’t you think?

 

 

Helposti sulavaa nykytaidetta

Please, see in English below.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_PHA_IMG_6720

Kuvataiteilija Hanna Vihriälän Ruusu on tehty irtokarkeista. Halkaisija on nelisen metriä.

Käytiin ystäväni Sannan kanssa Kiasmassa.

Pääkohde oli Kimpassa-näyttely, jossa “suomalaisen nykytaiteen, muotoilun ja muodin kärkinimet kohtaavat”.
Lisäksi ”rajoja rikkova näyttely avaa uudenlaisia näköaloja taiteen ja designin maailmaan”.

Aikamoista liioittelua.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_irtokarkkiyksityiskohta_PHA_IMG_6725Näyttelyssä Marimekko-muotoilijat kokeilevat nykytaidetta ja nykytaitelijat taas Marimekkoa.
Artisteja on 16.

Lopputulos ei järisytä sydänjuuria, ei kaiherra mieltä. Siinä mielessä se on enemmän designia kuin taidetta.

Näyttely on myös kaunis, kekseliäs ja kohottava!
Nokkeluus naurattaa, visuaalisuus viehättää.

Loppuu kesken, mokoma.

Tsekkasimme niin ikään Kiasman helmiä XIII kokoelmanäyttelyssä Kiasma Hits.
Näyttelyyn on koottu 15-vuotiaan museon kokoelmista teoksia lähes 50 taiteilijalta.
Töiden on tarkoitus johdattaa meidät nykytaiteen perusasioiden pariin. Yhden huoneen olivat kuratoineen päiväkotilapset.

Aika hyvä!

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi. Näyttää 2D, on 3D. Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä "liike-epäterävyys".

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi.
Näyttää 2D, on 3D.
Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä “liike-epäterävyys”.

Oivalluksia. Hämmästyksiä. Kutituksia.
Saa koskea! Sopii sukeltaa!

Tykättiin. Tuli hyvä mieli.

Siksi emme menneetkään kurkkaamaan Kiasman kolmatta näyttelyä, Alfredo Jaarin retrospektiiviä.
Jaar tutkii töissään ihmisen ja yhteiskunnan moraalia ja ihmisen vastuuta omasta ja muiden kohtalosta.

Aavisteltiin angstia.
Skipattiin.
Mentiin ostaan jätskiä.
Ei aina jaksakykene ihminen.

Näyttelyt ovat avoinna 7.9.2014 asti. Sen jälkeen museo sulkeutuu kelpo toviksi, joskaan ei käynyt ilmi, miksi.

 

Easy-to-Digest Contemporary Art

My friend Sanna and I visited Kiasma, the Museum of Contemporary Art in Helsinki.

The main target was Together, an exhibition type Marimekko goes Kiasma.
We also checked
Kiasma Hits, the jewels of contemporary art from Kiasma’s collections.

 Yummy! We liked!

(And skipped Alfredo Jaar,  artist working on moral issues in society and the personal responsibility of  our destiny, and that of others.
Sometimes you are just not in the mood for angst.)

 

Arkeani kuvina

Tulin haastetuksi Facebookin hauskaan leikkiin, jossa viitenä päivänä kuvataan omaa arkea ja joka päivä myös haastetaan joku kamu samaan hommaan.

Mullehan tämä käy!

Arkea kannattaisi muutenkin kuvata ahkerammin.
Muinais-taannoisten joulujen, synttärien, häiden ja hautajaisten kasasta kun löytää yllättäen foton aivan tavalliselta aamiaiselta 70-luvulta, siitäkös riemu repeää!
Nuo ruohoin koristellut Valion maitopurkit ja punaisella vahalla päällystetty palloedam!
Alituinen kina veljen kanssa siitä, onko hänen jalkansa pöydän alla minun puolellani vai ei.
Sinikukkainen kernipöytäliina.
Meillä muksuilla weetabixiä ja kevytmaitoa, vanhemmilla munia ja pekonia. Isillä teetä, äidillä kahvia.

Ja ne hiukset, hahaa, aina ne hiukset!

Mietitäänpä tovi, mistä arkipäivä oikein koostuu. Perustilanteessa meikäläisellä seuraavista elementeistä:

  • aamutoimet
  • töihin siirtyminen
  • duunia: palavereja, sähköpostia ja muistio-powerpoint-plänäystä, pitkiä käytäviä kampuksella, työpaikkaruokalalounas, naurua ja hiusten repimistä
  • töistä paluu ruokakaupan kautta
  • joogaa
  • ruoanlaittoa
  • kotitöitä
  • uutiset ja muuta töllöttelyä
  • surffailua

Ja onko näistä kuvia?
Ratikasta, kollegoista, työpöydästä, will do -listasta, ruokalasta, alaspäin katsovasta koirasta, pyykkikoneesta, kotikulman Alepasta, sohvaperunoinnista?

Teimme vuosia sitten ysikymppiä käyneelle isoäidille kansion, johon lähisuku ikuisti tekstein ja valokuvin arkeaan.
Hyvä keissi, sekä meille että mummolle. Suosittelen!

Tavallinen elämä on niin hienoa.

Tässä siis maanantai, toinen pääsiäispäivä, sen kummemmitta selittelyittä.

 

Got a challenge on Facebook, and now I am taking photos of my everyday life for five days.
Below day #1.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutama fiilistely pääsiäisklassikosta

Kuljin jälleen läpi Via Cruciksen, Ristin tien.

Mukana tässä pitkänperjantain klassikossa oli tänäkin vuonna ystäväni Kati ja kymmeniä muita vapaaehtoisia.

Onneksi oli aika lämmin. Olisi ollut ikävää, jos pääosan esittäjä olisi saanut keuhkokuumeen – heitettyään ensin henkensä ristillä.

Kuvausteknisessä mielessä olisi pitänyt vääntää ISOt kaakkoon heti alussa, kun kamerani sen liki kohinatta sallii. Ystäväni näyttää jääneen hieman pehmeäksi.
Tuomiokirkolla kuvausolosuhteet olivat haastavat. Jeesus ylivalottui valokeilassa, muuten liki yönmustaa.
Lähemmäs, pitkä putki ja jalusta, arvasin sen kyllä etukäteen, mutten viittiny rehata ja riehua.
Näillä mennään tällä kertaa.

Hieno kokemus, kuten aina.

 

A friend of mine, Kati, was playing a part in the traditional Easter play in Helsinki.

Virvoin, varvoin, tarkoin toivein

2014_04_12_Fabergen_muna_PHASattuipas äsken ennen joogatunnin alkua.

Tuttuni puhelin soi. Soittaja oli tuntematon poika, joka sanoi asuvansa samassa talossa.
Nuorimies siinä pirautteli varoittaakseen, että oli tulossa huomenna virpomaan. Kannattaisi kuulemma varautua.

“Iso suklaamuna olis kiva. Ja sit mä kerään semmosia fudiskortteja.”

Povaan bisnestuttuja, menestystä ja vaikutusvaltaa.

 

 

An unknown boy called my friend.
Just wanted to let her know what he expected when ringing the doorbell on Easter’s traditional trick or treat round.

 

Arkkitehtuurin oppitunti

Tapahtuipa nelosen ratikassa.

Vaunu oli tupaten täynnä tuimia aamuhelsinkiläisiä.
Seuraavalta pysäkiltä sisään työntyi vielä lauma mukuloita – ehkä kuusivuotiaita – fosforiliiveissään. Sovittivat itsensä sinne jonnekin rakoihin.

Tunnelma oli tiivis. Keinahtelimme vaiteliaina vaunun kolkkeessa, kuka missäkin aatoksissa.

Mannerheimintiellä hiljaisuuden rikkoi kirkas pojan ääni.
”Toi on eläinmuseo!”
Siihen lastenhoitaja: ”Ei. Se on eduskuntatalo.”

 

2014_04_11_eduskuntatalo_PHALearning architecture

Picture yourself the tram #4 in Helsinki.
Full of morning people.

In squeeze themselves a group of children, six-year-olds, I would say.

The tram continues along Mannerheimintie, the main street in the city centre.
Sleepy atmosphere prevails.

Until a boy notices, loudly: ”That is the Natural History Museum!”
Nanny corrects him, softly: ”No. It is the House of Parliament.”