Kaikkien aikojen ajanhallintaoivallus

You have The Ultimate Time Management Tip in English below.

 2014_09_08_Ajanhallinta1_PHA_KUVA 36

 

Olen koko työelämäni ajan etsinyt vinkkejä ajanhallintaan.
Tiedäthän: miten järjestää hommat niin, että saa kaiken tehtyä.

On luettu opus jos toinenkin, klipsitty lehtileikkeitä, kuunneltu asiantuntijoita, alleviivattu bestsellereitä, niin jenkki- kuin kotimaisia.

On suunniteltu seuraava viikko perjantaina. On plänätty alkava päivä aamulla.
On tehty to do -listoja. On revitty to do -listat (= mitä pitäisi tehdä) ja korvattu ne will do -listoilla (= mitä aion tehdä).
On pyhitetty vireät aamupäivät ajattelulle ja iltapäivät häsälle ja ihmisille.
On niputettu sähköpostit kahteen erään päivässä.
On hahmotettu työtehtäviä yhtäältä niiden tärkeyden ja toisaalta niiden kiireellisyyden mukaan.
On nakitettu hommia muille, jos joku otollinen vaan on tielle sattunut osumaan.
On skipattu sosiaalinen media työaikana. On hypätty yli myös välipalat, vessakäynnit ja joskus lounaatkin, mokkapausseista puhumattakaan.
On kokeiltu palavereissa yhteen asiaan keskittymistä, on testattu myös multitaskausta.

Sama meininki vapaa-ajalla, jos sitä on sattunut jäämään.

Juuei, ei ole auttanut. Kauhee ressi!
En uskalla edes kuvitella, kuinka hankalaa tämä palapeli on perheellisille. Heillä kun väräjäviä osia on paljon enemmän.

Kunnes eräänä päivänä törmäsin kaikkien aikojen ajanhallintavinkkiin.

Oivallus on niin simppeli, niin itsestään selvä, että sitä alkaa heti epäillä.
Ja kuitenkin se on ainoa oikea.
Kaikki edellä listaamani on puuhastelua. Tässä ollaan nyt totuuden äärellä.
Ja se on tämä:

TEE VÄHEMMÄN ASIOITA.  

Juuri niin.2014_09_08_Ajanhallinta2_PHA_KUVA 25

Älä ole kaikessa mukana.
Keskity olennaiseen.
Päätä, mitä haluat saada aikaan nyt ja sano muulle ei.

Sano ei, vaikka
a) houkuttaa ja tekis mieli,
b) ei houkuta, mutta velvollisuus kutsuisi,
c) joku imartelee,
d) joku syyllistää tai
e) yliminä komentaa.

Me haluamme tehdä asiat hyvin. Asioiden hyvin tekeminen on työlästä, vaivalloista ja palkitsevaa. Asioiden kiireessä tuhertaminen on niin ikään työlästä ja vaivalloista – ja siitä tulee huono omatunto.

Siksi on valittava tarkasti, mille ryhtyy.

Jos siis on vaativa päivätyö, dosentuuri yliopistolla, hauvahamsterihevonen, ukko/akka ja liuta roudausikäisiä lapsia, iso talo remontissa, puutarha, vene ja kesämökki, väitöskirja tekeillä ynnä palvelutalosta karkaileva dementoitunut kantaäiti, ei kannata enää lähteä valmentamaan C-junnuja, vaikka seuran puheenjohtaja ilmestyisi kuin arkkienkeli Gabriel.

No mistä sitten tietää, mitkä asiat valita?

Itse aina silloin tällöin pysähdyn miettimään, millaista elämää haluan elää. Miltä toivoisin elämäni näyttävän kymmenen, viiden, kahden tai puolen vuoden kuluttua. Mihin toimiin minun on ryhdyttävä nyt, jotta elämäni kulkisi toivomaani suuntaan?

Entä mikä minua kiehtoo juuri tällä hetkellä? Mitä haluan tehdä rakkaudesta, mitä joudun tekemään pakosta? (Velvollisuudesta ei kuulemma pitäisi tehdä mitään, toim.huom.)

Millaiset ovat arvoni? Mikä on minulle tärkeää?

Sitten valitsen. Annan aikaa tärkeille asioille.

Kannattaa varautua siihen, että päätösten tekeminen sattuu, AUTS!
Joutuu sanomaan ei kivoillekin jutuille: kutsuille, matkoille, konserteille…
Ja joku on priorisointiini hyvin, hyvin tyytymätön, kovaan ääneen tai selän takana.

Silloin kannattaa muistaa, että valintaa tapahtuu aikapaineessa koko ajan joka tapauksessa.
Mieluummin teen sen tietoisesti, analyysin ja päätöksen tuloksena, kuin likisyyntakeettomana duracellsekoboltsina.

Ja kas, johan helpotti!
Yhtäkkiä tapaamisia on kohtuullinen määrä, paikasta toiseen siirtymiseen, syömiseen ja vessakäynteihin on aikaa, ehtii käydä lenkillä, peseytyminenkin onnistuu.
Meilejä tulee ja menee, homma on handulissa.
Ajattelulle on tilaa, eikä ihmisille tarvitse tiuskia vaikka äityvät rönsyämään aiheesta.
Rakkaita ehtii treffaamaan ja hoitamaan. Uni on rauhaisaa, eikä vatsa ole koko ajan kipeä.
Voi pitää jopa blogia!

Paljon voi saada, muttei yhtaikaa.
Peräkkäin se jo onnistuu!

Kiva, että valitsit lukea tänne asti.

2014_09_08_Ajanhallinta3_PHA_KUVA 27

Time Management Tip Of All Times

Ever since I started to work, I have struggled with time management:
How to accomplish everything?

And oh yes, I have read all the best sellers written on the issue.
How much time(!) have I wasted on to do and will do lists, tips on when to read your emails, how to plan your week/day, why to respect your biorhythm… You name it!

 Until I came across The Ultimate Time Management Insight.
It is so simple, so self-evident that it simply must be true.

Here it is:
DO LESS. 

Meaning: focus, choose carefully, do not get involved in everything that comes across your path or somebody wants you to do, do not try it all at the same time.
If your life is already full, do not squeeze in anything else. If you do, drop something old out.

 So how to know, what to do, what to focus on?

 Think of your values.
Think of your life, your goals, and your aspirations.
Think of what you enjoy and what you simply have to do.

Then make decisions. Choose. Prioritize.
Prioritize until it hurts!
(Oh yes, it WILL hurt, and you have to say no to nice things too, and somebody will protest. Just be prepared.)

And WOW: it really works.

Adieu hassle, bonjour zen!

Ekan viikon fiilarit

You have a summary in English below.

2014_08_12_Kaleidoskooppi_1_PHA_IMG_5871

Ensimmäinen työviikko 16,5 kuukauteen on takana. Summaan tähän tuntemuksiani, ihan tarkoituksella öpaut siinä järjestyksessä kuin niitä tulee mieleen.

  • Oli ihanaa saada arki takaisin! Rutiinit tuovat kaivattua vaihtelua vapauteen ja reissujen poikkeustiloihin. Pian toki kyllästyn toistoon, mutta nyt nautin sen tuomasta turvallisuudesta.
  • Aamulla herääminen sucks. En vaan voi mennä nukkumaan niin aikaisin, että saisin kroppani ja aivojeni toivomat yhdeksän(!) tuntia kasaan.
  • Aamutoimet ovat kateissa. Kaikkeen menee kauan aikaa, ja duunissa huomaan sitten kuitenkin unohtaneeni laittaa dödöä. ”Sori folks, mä niiiiiiiin haisen iltapäivällä.”
  • Vastaheränneen hirviön sukiminen ihmisten ilmoille ja siirtyminen mestoille vievät paljon aikaa. Iltapäivällä samat toiseen suuntaan. Seuraavana päivänä koko homma uudestaan. Näinkö ihmisen kannattaa aikansa käyttää?
  • Toisaalta on kiva taas näyttää siistiltä eikä OOTSYltä.
  • Uudet kollegat ovat mahtavia, vanhat myös. Itse asiassa talossa on monta tuhatta huikeaa tyyppiä! Miten olen voinut elää ilman tätä verbaalista ilotulitusta, nokkelia aivonyrjäytyksiä ja spontaaneja maailmanparannuksia?
  • Olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Ensimmäiset päivät kuluivat haliessa pitkin huushollia. ”Ihanaa kun tulit takaisin!”
  • Tietokone ja puhelin olivat (melkein) kondiksessa jo ekana päivänä. Enkka missään firmassa ikinä!
  • Koko päivän istuminen on ihmisrääkkäystä. Se on. Onneksi sain nostettavan pöydän. Aamupäivän istun, iltapäivän seison. Helpottaa hiukkasen.

2014_08_17_Kaleidoskooppi_2_PHA_IMG_5878

  • Koko päivän päätetyöskentely. Olen sanaton. Helvetillistä. Aion käyttää hiirtä aamupäivällä vasemmalla kädellä, iltapäivällä oikealla. 112.
  • Muiden määrittämät aikataulut. Äh.
  • Ylipäänsä se, että joku komentaa on äh. Tai eihän kukaan edes määräile, mutta työnantajalla on valtaa mun yli, ja se noin lähtökohtaisesti ottaa kupoliin, vaikka pomoni ovat tosi hyviä tyyppejä.
  • Hirmu vähän ehtii tehdä työpäivän jälkeen. Yleiseen elämiseen – kauppa, ruoka, järjestelyt, some ja iltauutiset – kuluvan ajan lisäksi kerkiän yhden asian. Olkoon se jooga, kaveritreffit, blogipostaus tai Muodin huipulle, sitten jo pitääkin aloittaa iltatoimet. Tähän siis pystyy, jos työpäivä oli vain kahdeksantuntinen.
  • Miten hoidetaan virka-aikaiset oman elämän asiat, kuten huonekaluasentajat tai tunnin puhelu pankkiin? Iiiikkkk, kaikki menee sekaisin!
  • Käytävät ovat pitkiä. Kymmenen minuuttia on varattava siirtymätaipaleeseen.
  • Murkina on tosi hyvää, ja saan sen äitien valmistamana suitsait eteeni.
  • Korporaatiotauhka vaanii nurkalla. Siis se isoihin organisaatioihin liittyvä välttämätön, joka ei kuitenkaan suoraan edistä Itse Asiaa, sitä, miksi olemme olemassa. Esimerkeiksi käyvät yhtiön turvallisuuskoulutus, tyke-toiminta, tulospalkkioinfo, organisaatiouudistusten aiheuttamien henkilöstömuutosten generoimat hyörinät, osastojen muutot remonttien alta… You know.
  • Tavoitteellinen aikaansaaminen tuo huimaa tyydytystä!

2014_08_17_Kaleidoskooppi_4_PHA_IMG_5872

  • Firma tekee tärkeitä asioita ja pyrkii koko ajan kehittymään. Tykkään!
  • Duunilaiffi palavereineen ja pulinoineen on välillä liiankin sosiaalista meikäläiselle, joka on viettänyt lähes puolitoista vuotta itsekseen. Illalla kaadun uupuneena sänkyyn ja toivon vaiteliaita unia.
  • Kaikkien Asioiden Koordinointi ei projektissa ole vielä alkanut, mutta sen kanssa menee vielä hermo.
  • Työterveyshuolto on iloinen asia.
  • Kotimatka kävellen osoittautui nautinnolliseksi siirtymäriitiksi.
  • Ja palkka – siitäkös vasta riemu repiäät!

Työelämää, ei sen vähempää.

 

Feelings On ”Back To Work”

There are pros and cons in going back to work after 16,5 months of freedom.

Pros: People. Working for a goal. Good food. Salary.

Cons: well, you know them. Waking up. Making up. Sitting all day. Computer work. Schedules and tasks given by somebody else. Trans-organizational supercoordination.

So far, so good.
I am happy to be back!

2014_08_17_Kaleidoskooppi_3_PHA_IMG_5875

Ammatillisen minän paluu

 Summary in English below.

2014_06_10_Avolattiakanala_PHA_IMG_2230

Olen ollut sapattivapaalla yli vuoden vedettyäni duunissa giganttiset projektit.
Muutenkin on tullut ryynättyä työelämässä täpöillä parikymmentä vuotta.
Itse asiassa, kun nyt oikein mietin, taisin olla ensimmäisessä palkkatyössä 13-vuotiaana. Vai oliko se 15?

Ihan oikein mulle pitää kerrankin taukoa.
Okei, hallitus haluaa pidentää työuria ja tahdon tietenkin rakentaa yhteiskuntaa veroillani, mut hei, tää on kuiteski mun (näillä näkymin) ainutkertainen elämä!

Nyt töihin paluu häämöttää elokuun puolivälissä.
Olen ollut tästä varovaisesti huolissani, ehkä enemmänkin, kuin haluan myöntää.

Vaihdan duunissa osastoa ja menen tekemään proggista kymmenen hengen porukkaan, jonka osaksi tunnen, mutta jonka kanssa en ole ollut samaa lähityöyhteisöä.
Pomo sentään on jo tuttu.

Tämä poppoo kokoontui eiliseksi maanantaiksi ja täksi päiväksi miettimään töitään ja kuinka niitä pitäisi kehittää firman uuden strategian pohjalta.

Yleensä tällaisia aivomyrskyjä varten häivytään jonnekin korpeen, pakoon toimistokolossin ankeutta ja päivittäisiä kiireitä, lennättämään ajatuksia rennommissa ympyröissä ja tiivistymään porukkana.
Näitä kutsutaan vetäytymisiksi.

2014_06_10_Work_PHAOsallistuin nyt siis uuden osastoni vetäytymiseen.
Stressasi vähän, ainakin mitä huuleen ilmestyneistä rokahtumista voi päätellä.

Tietenkin jännitti, miten uusi porukka ottaa minut vastaan.
Ennen kaikkea kuitenkin mietitytti, miten ihmeessä sopeudun taas aikatauluihin ja heräämisiin ja kuuntelemiseen ja yhteistyöhön ja orientoitumiseen muiden asettamien korkean tason tavoitteiden ja jakelemien nakkien mukaan.
Ja auta armias, koko päivän istumiseen!

Noh, hyvin!

Ammatillinen minä sukeutui esiin aivan heti, ilman minkäänlaisia asetusaikoja.
Homma oli suurelta osin selvää kuin pläkki, tai ainakin selkiytettävissä.
Pystyin ajattelemaan loogisesti ja analyyttisesti. Hahmotin kokonaisuuksia. Keksin idiksiä. Kyselin, tarkkailin ja opin muilta. Energiaa riitti levänneellä.

(Kuten yleensä, kuunnella voisin vähän enemmän – kaiken ikää kehityskohteeni tämä.)

Jengi oli kerrassaan huippua! Keskusteltiin kunnioittavaan sävyyn. Arvostettiin toistemme osaamista. Kiitettiin ja kehuttiin. Oltiin ylpeitä firmasta. Naurettiin paljon.

Funtsittiin ydintehtäviä. Kaavailtiin kehitystä. Sovittiin jatkotoimenpiteistä. Oltiin tuloksekkaita.
Hoidettiin siinä samalla etänä pari akuuttia asiaa ja ehkä jokunen tulipalonalku siellä toimistolla.

Pystyin jopa istumaan nämä puolitoista päivää. Se on kai meriitti näissä ympyröissä.

En ole enää huolissani paluustani sorvin ääreen.
Kyl se siitä.

Niin heviä tämä työelämään tutustuminen kuitenkin oli, että vedin äsken illansuussa sohvalla sikeitä kaksi tuntia. Krooh pyyh.

Onneksi ehdin elpyä vielä kaksi kuukautta ennen big bangiä. Siellä konttorikäytävien labyrintissä pinkoessa kantti vasta todella mitataan!

Millaisia kokemuksia sinulla on paluusta töihin pitkän vapaan, äitiysloman tai muun poissaolon jälkeen?

2014_06_10_Rain_PHA

The Return of The Professional Me

 I have been on sabbatical for more than a year now, and will go back to work mid-August.

And oh yes, I have been a bit worried about it.
Maybe more than I would like to admit.

 Well, I had this two-day kick-off with the new department I will work for, yesterday and today.

 And it went well!
No problem whatsoever, no set-up times at all!
The Professional Me returned like a Fenix!

I was surprised.
I was relieved.

 So maybe I have not got all rotten during this idle time.
Maybe there still is a pro inside, just waiting to be released and to get things done. 

This excursion to work life was so exhausting that
I had to take a two-hour nap when I got home.

Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z…