Author: Couture & Views

Kevätjuhla kutittelee sydänalassa

/ Couture & Views / 2 Comments

Please, see in English below.

2014_05_29_Maria_kevatjuhlamekko_pyorii 1_PHA_MG_1655

Koulun kevätjuhlissa halusin aina olla tosi hieno. Kaunis ja prinsessa ja frillaa ja vaaleaa yllä.

Tietenkin halusin myös olla älykäs ja fiksu ja saada hyvän todistuksen.
Mutta se ei nyt ollenkaan ole kevätjuhlan – tai tämän postauksen – pointti. Ahkerointia ja viittailuahan riitti koko vuosi!

Fiksuus oli perussettiä.2014_05_28_Maria_kevatjuhlamekkokangas_pystykuva_PHA_MG_2253
Fiiniys oli poikkeuksellista.

Kevätjuhlassa homman juju oli pukeutua mekkoon. Ihanaan mekkoon. Ylimaallisen ihkuun mekkoon, jonka äiti oli ommellut.

Sujauttaa jalat valkoisiin ballerinoihin, sellaisiin hieman kiiltäviin, jotka naarmuuntuvat helposti.

Hiukset kierrettiin kiharoille, jotka äiti kiristi paikoilleen pinneillä, turhankin tiukin ottein.

Neuletakki riitti, aina paistoi aurinko, kumpupilvet purjeina taivaalla, opettajalle ruusu sellofaanissa, askel niin kepeä, niin kepeä, tiedossa paljasjalkaretkiä ihan juuri tuossa, muutaman tunnin päässä, nyt hauska kopina asfaltilla, ei mitään latteaa kumitossutassuttelua.

Koulun pihalla ystävät, eihän niitä edes tunnista!
Komeina herrasmiehinä, kaunottarina, itsekin hämmentyneinä muodonmuutoksestaan.
Kuinka nyt kuuluisi käyttäytyä?

Ja sydänalassa se kutkutus: olen ihana!

Tämän fiiliksen halusin antaa suloiselle ystävälleni Marialle.
Syntyi tämä mekko.

Tässä kohtaa teksti etenee tunnelmoinnista teknisiin työselostuksiin.

Kangas on puuvillasatiinia, jota ostin muinoin Eurokankaasta kolmisen metriä. Sain alennusta, koska kankaassa oli virhe, jota leikkuussa piti tietenkin väistellä.

Kuosittelin mekon itse. Yläosaa varten purin neidin virttyneen, virkaheiton trikoomekon ja muokkasin siitä kaavat. Aika tavalla piti justeerata, koska tyttö oli kasvanut, malli oli toinen ja kangaskin kudottua, joustamatonta. Turhankin krouvia osviittaa oikeastaan.

Hame on puolikello. Sellainenhan on helppo tehdä, kun tiedossa on vyötärönympärys ja helman haluttu pituus.
Lunttasin hieman mainiosta Joka tyypin kaavakirjasta.2014_05_28_Maria_kevatjuhlamekkokangas_vaakakuva_PHA_MG_2247
Myös netistä haku ”puolikellohame ohje” jeesaa.

Takana keskellä on pitkä vetoketju.
Pään- ja kädentiet huolittelin sisävaroin, helman leveällä valkoisella vinonauhalla.

Jos tekisin uudestaan, lisäisin leninkiin vuorin ainakin yläosaan. Sisävarat kuultavat nyt hieman kankaan läpi. Tarkkaporkkana huomaa…

Koska Suomessa on aina kylmä, neito tarvitsee yläosaan lämmikettä. On osoittautunut haastavaksi löytää sellaista, joka ei peitä leningin linjoja ja tärvele kukkeaa kokonaisuutta.
Valkoinen neulebolero, ehkä?
Tai sitten voisi mekkokankaasta ommella lyhyen jakun, ¾-hihat, vähän Jackie O, kiinnitys selästä… Flooran suhteen tårta på tårta, mutta voisi toimia.

Tyttöhän on ihana joka tapauksessa!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Elegance For The School Spring Festival

 I remember the school finishing at the end of May. For the last day, everyone dressed up and got very confused by it.

The feeling of being lovely in the new dress, white unpractical shoes, hair curled into locks, a rose for the teacher…
How to behave now?

 Remembering my remoteish youth, I made this dress for my young friend Maria. 

The lightness of the summer days just around the corner, Nordic white nights, steps and heart light alike…  

Isn’t she lovely?

Yksi ihminen, yksi ääni, pienenpieni piipitys

/ Couture & Views / 7 Comments

Please, see in English below.

Kävin äsken äänestämässä.

Eurovaaleilla on toki merkitystä. Silti äänen antaminen ei tunnu kovin tärkeältä. Etäiseltä, absurdiltakin vaikuttaa meininki pissapojan kaupungissa.
Mikä merkitys on yhdellä mepillä, mitä väliä yhdellä äänelläni tässä eurooppalaisessa kriisikakofoniassa?

”Jos ei äänestä, ei ole lupaa urputtaa”, tuumaa ystäväni – ja moni muukin.
Olen samaa ja eri mieltä.

Äänestäminen on yksi tapa vaikuttaa yhteisiin asioihin, eikä tätä tilaisuutta pidä jättää käyttämättä.
Demokratiaa ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Äänestämällä osoitan uskovani kansanvaltaan.

Aika vaatimattomiksi omat vaikutusmahdollisuudet silti jäävät, jos tyytyy pelkkään visiittiin uurnalla kerran neljässä, viidessä, kuudessa vuodessa.

Jos jonkin asian puolesta haluaisi todella toimia, pitäisi äänestämisen lisäksi osallistua kansalaistoimintaan, kirjoittaa mielipideosastolle, tehdä aloitteita, ottaa yhteyttä omaan edustajaan.
Perustella somessa, paasata blogissa!

Että vaikutus olisi edes hippusen suurempi kuin aivastus äänestyskopissa.

Mitä tuumaat? Voisitko itse ryhtyä jonkin asian vuoksi aktiiviseksi kansalaiseksi?

2014_05_25_Peilit_Roomassa_aanestysjuttuun_PHA_

Having A Voice, Giving A Vote 

I just voted today.
This time it was the election of the European Parliament.

I always vote, although I do not think it is a very good way to have an impact.

To really make a difference, one should do much more: participate in popular movements, write letters to the editor, justify opinions in social media. Start a blog.

And vote.
By voting we support democracy. It should not be taken for granted.

Which issues matter to you so that you could take a more active role to make an impact in society?
What would you do?

Inspiskuvia Stokiksesta

/ Couture & Views / Leave a comment

You have it in English below.

2014_05_22_hirvenpaa_NK_isofaili_PHA_IMG_6449

Minulla on aina pokkari mukana.
(Älypuhelimeni on siis UMPITYHYMÄ, siksi erikseen kamera).

Fotailen siellä sun täällä näkemääni, joka jollakin tavalla inspiroi, kiehtoo, huvittaa, kenties kummastuttaa – hyvässä tai pahassa.
Usein kyseessä on design ja jotkin metkat ratkaisut käytännön ongelmiin.

Esimerkistä käy vaikkapa Abba-museossa näkemäni itsepalvelunarikka: takki ripustimelle, ketju hihan kautta ja lukolla kiinni henkariin.
Åi-jåi-jåi-jåi-JÅI, että voi insinööri innostua!

Nämä kuvat ovat siis visuaalisia muistiinpanoja.
Silloin tärkeintä ei ole sommittelu, onnistunut valaistus tai kuvan estetiikka.
Olennaista on merkintä ja nyt minä muistan tämän.

Tässä muutamia inspis/horrorkuvia Tukholman-reissulta.

Visual InspiNotes From Stockholm

I always carry a camera with me (my phone is the most stupid, hence the pocket camera).

Wherever I go, I take snapshots of anything that inspires, amazes or surprises me, in good or in bad.
In this case, it not about photographic aesthetics or technical quality.
It is about making visual notes.

Here you go, some inspirational memophotos from our trip to Stockholm.

 

 

Me rakastamme Tukholmaa

/ Couture & Views / 2 Comments

Please, see in English below.

2014_05_20_Fillari nojaa seinaan_Tukholma_PHA_IMG_6652Tukholma.

Eikös se olekin kuin hieman paranneltu versio Helsingistä?
Kaunis. Rikas. Sivistynyt.
Elegantti. Trendikäs. Fiini.
Merellinen. Kuninkaallinen. Historiallinen.

Särmätön.
Ei ole turisti-Tukholmassa samaa rosoa kuin Helsingissä.
On niin smooth kaikki. Hyggligt!

Sangen miellyttävää.

Vietimme viikonloppuna Tukholmassa laatuaikaa nuoruuden ajan mimmijengin kesken.2014_05_20_Olohuoneen ikkuna_Tukholma_PHA_IMG_6647
Olemme tunteneet toisemme kolme-, neljäkymmentä vuotta. Kun yhteistä historiaa on noinkin paljon takana, yhdessäolo on yksinkertaista, rentoa, suloista, ymmärtävää, lempeää, huumorintäyteistä.
Ilmassa oli paljon rakkautta ja lämpöä!

Kelit olivat aivan mahtavat, kuten aina visiiteilläni Tukholmassa.
Ohjelmanumeroita meillä oli yksi: Abba-museo.
Lisäksi ehdin käydä myös Moderna Museetissa ja Fotografiskassa.

Tässä arviot pähkinänkuoressa.

2014_05_20_Abba_seinalla_PHA_IMG_6544ABBA-MUSEO.
Mainio! Hieman rupusempi kuin odotin. Interaktiiviset osiot – karaoke, jammailu stagella hologrammien kanssa –  hauskoja.
Pukunäyttely myös kiva. Muuten levynkannet ja julisteet seinillä aika tylsää meininkiä.

Pari oivallusta:

  1. Kukin abbalainen alkoi harrastaa musiikkia vakavasti jo aivan pienenä, siinä viiden vuoden iässä. Ennen yhtyeen syntyä jokainen oli jo menestynyt muusikko listahitteineen kaikkineen.
  2. Abba-saundi rakennettiin huolellisesti, äänikerros kerrokselta sen ajan parhain laittein. Teknisellä kehityksellä ja osaajilla oli tässä tärkeä osa.

Kannattaa mennä kerran elämässä. Liput on syytä varata etukäteen netistä.

MODERNA MUSEET
No nyt ei kyllä iskeny.
Tilat ovat sekavat ja kyltitys onneton. Perusnäyttelyn logiikkaa en ymmärtänyt.

Erikoisnäyttelynä oli nyt tarjolla Surrealismen & Duchamp. Mmmmm. Aika pieni. Jotakin ihan nastaa, mut ei jaksanu innostuu. Surrealismi on niin… rasittavaa.

Museokauppa on kyllä aika jees. Sisäänkäynnin yläpuolella teksti julistaa Vi förslavas av föremålen omkring oss. Tavara orjuuttaa meidät.
Käytä siis kruunusi harkiten.

2014_05_20_Fotografiska_PHA_IMG_6683FOTOGRAFISKA
Fotografiska on yksi maailman suurimmista modernin valokuvataiteen museoista. Se avattiin neljä vuotta sitten vanhaan tullirakennukseen Södermalmille, aivan rannan tuntumaan.

Paikalle on hieman hankala päästä kummallisten liikennejärjestelyjen vuoksi.
Kannattaa kyllä suoriutua, sillä esillä on aina useita näyttelyitä.

Nyt katsoin erityisen huolellisesti Robert Frankin retrospektiivin.

Kuvat kiehtoivat, toki. Aivan erityisesti kuitenkin tykkäsin ripustuksesta: salin seinät olivat mustat, tila hämärä, ja jokaista kuvaa valaisi oma spotti. Tosi reilua valokuvia kohtaan, ja tyylikästä myös!

Mestan yläkerrassa on ruokapaikka, josta on upeat näkymät veden yli Djurgårdeniin.
Nyt kuitenkin valitsin terassin rakennuksen edustalla. Grillistä lammasmakkaraa ja salaattibuffet.
Oj då, kun oli hyvää!

Hyvin jaksoin lentää kotiin.

We Love Stockholm

We spent the weekend in Stockholm, five lady friends and myself.
We have known each other for 30, 40 years, and one of us lives in the city nowadays.

The weather was lovely.
Stockholm was lovely.
We were lovely.

 Abba The Museum was fun.
Moderna Museet was boring.
Fotografiska was worth a visit.

The sun always shines in Stockholm!

Emännänjatkon kasvojenkohotus

/ Couture & Views / Leave a comment

Please, see in English below.

Yhden seinän maalauksesta eskaloituneen kodinkohennusprojektini puitteissa päädyin myös maalaamaan keittiöjakkaran.
Emännänjatkon, kuten mutsi sitä kutsui.

Kodissani on vähän neliöitä ja paljon kuutioita. Huoneiden korkeuden vuoksi jakkara on jatkuvasti käytössä. Ne ylähyllyt…

Hankin askelmat viitisentoista vuotta sitten Piiroiselta.
Kuten liki aina, viimeisten pennosten sijoittaminen laatuun kannatti.
Suomalainen puusepäntyö on funkannut tosi hyvin, mitä nyt on petsi vähän kärsinyt.

Oli siis tullut aika emännänjatkon kasvojenkohotuksen (emännän kasvojen jatkokohotukselle olisi myös käyttöä, mutta se onkin toinen juttu, toim.huom.).

Toimenpiteet:

  1. Palojen irrotus jaloista ristipääruuvimeisselillä, jollaisia joka muikkelilla pitää olla useita ja parasta laatua, ei mitään rimpuloita.
  2. 2014_05_15_Piiroinen_jakkara_4_vanha petsi_PHA_MG_2154Hionta santapaperilla, käytin mitä sattui olemaan, taisi olla karkeus 150.
  3. Maalaus puolihimmeällä, vesiliukoisella Tikkurilan Helmi-maalilla, sävy Y500 Takorauta.
  4. Toinen hionta.
  5. Lopullinen maalaus.

Hommaa ei sinänsä ollut kovinkaan paljon. Silti se venyi neljälle illalle, kun askelmista saattoi maalata vain yhden puolen kerrallaan.

Maalatessa käytin kumihanskoja, sellaisia ohuita lääkärinhanskatyyppisiä, ihan lähikaupasta, Viledaa taitavat olla. Näin on vähemmän pestävää hyppysissä.
Hionnassa minulla on aina suojalasit, hengityssuojain ja hansikkaat. Muutama vuosi sitten en käyttänyt, ja olinkin pian lääkärikäyntiä rikkaampi ja vastaavaa summaa köyhempi.
Lattia on syytä suojata ja kunnon valot pitää olla!

2014_05_15_Piiroinen_jakkara_3_vanha petsi_PHA_MG_2152Mitä teen ensi kerralla toisin?

  1. Ehkä sittenkin paklaan reiät, jotka syntyivät taannoin käyttäessäni jakkaraa naulausalustana (pöhkö!).
  2. En laske maalattuja paloja paperille, sillä paperi tarttuu reunoihin ja sitä saa sitten hinkata.
    Toisella maalausrundilla tajusin nostaa palat kuivumaan lasipurkkien päälle => ongelma ratkaistu.
  3. Pesty pensseli on kivempi kuin edellisiltana muovipussiin suljettu. Koppuroituu se kuiteski.
  4. Hankin heti alkajaisiksi parhaan mahdollisen siveltimen. Nyt käytin ensin jotakin rupua, ja jälki oli viiruista.
    Viimeistelyä varten ostinkin sitten sutien kermojen kermaa – ja avot!

Säätämisestä huolimatta olen sitä mieltä, että jakkara mätsää kotiin paremmin kuin uutena!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 8
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 9,5.

 

 

Step Stool Ladder Remade

 I had bought this step stool ladder some fifteen years ago, when I first moved to this home with high ceiling.
The ladder is in use constantly, and though being Finnish design of excellent quality, it sure needed some face-lifting.

 No surgery, just make-up.

 The process was not necessarily the smoothest, nor is the technical aspect of the stool perfect.
I am more of a textile person.

Still, this reborn step stool ladder matches my home even better than before.
Thus, I am quite happy with this escalation of my home-improvement project!

 

 

 

Vastalääke vaipumiselle

/ Couture & Views / Leave a comment

Please, see in English below.

Tinkimättömät tyylitaiturit

Ottaako kupoliin vanheneminen?
Pelottaako, peräti?

Katso tämä, niin helpottaa hieman.

Yle Teema esitti vastikään osana Muotiviikkojaan brittiläisen Channel 4:n riemastuttavan, kohottavan dokumentin Tinkimättömät tyylitaiturit.
Nämä kasikymppiset leidit pitävät kiinni tyylistään, on se sitten muiden mielestä “ikäiselleen sopivaa” eli ei.

Telkkarissa homma taisi mennä jo, mutta voit tavata nämä ihanat mimmit Yle Areenassa vielä kolmen viikon ajan.
Linkki Areenaan on tässä ja vanhenee, kun oikeudet eivät ole enää voimassa.

Yle saa näyttää ohjelman vain Suomessa. Muualla majailevat voivat hakea sanoilla “Channel 4 Fabulous Fashionistas”. Niin löytyy esimerkiksi linkki Channel 4:n sivuille.

Näin pätkän itse viime vuonna Briteissä. On niin huikea, että on pakko hehkuttaa täysillä, vaikka yleläisenä jäävi olenkin.

Parasta dokumentissa on ehkä juuri tämä oivallus: kyse ei ole vaatteista, ei muodista, tyylistäkin juuri ja juuri.
Kyse on identiteetistä, itsenäisyydestä, oikeudesta omaan minään, omaan elämään – ehkä seuraavat vuosikymmenet, ehkä vuodet, ehkä vain viikot tai päivät, ken tietää, meistä kenestäkään.

Tämän nähtyään sitä ajattelee: “Tuommonen haluan olla, kun olen vanha.”

EI!

Tuommonen haluan olla jo nyt!

Kuvat Yle.

Oh, Aren’t They Just Fabulous!

Getting old sucks, does it not?

Well, this program Fabulous Fashionistas makes it slightly easier to bear.
It is a British Channel 4 documentary on six amazing ladies, average age 80, keeping their style, no matter what!
Age-appropriate? Who cares!

Looking closer, it is not about fashion, it is not about clothes, or even style.
It is about life, independence, and dignity.

The Finnish Broadcasting Company, Yle showed the documentary on tv a week ago, and it is still playable on Yle Areena.
The link above is geoblocked, available only in Finland.

The rest of you can search with “Channel 4 Fabulous Fashionistas”, and end up, for example, here.

I saw the documentary last year in Britain, and I just have to praise it now, although, working for Yle myself, I am a bit disqualified.

I just SO want to be like them when I get old.

NO!

I want to be like them NOW!

 

Pictures Yle.

 

 

 

 

Denim-mimmin luottoasuste: farkuntaskulaukku

/ Couture & Views / Leave a comment

2014_05_13_Farkuntaskulaukku_1_PHA_IMG_1944Please, see in English below.

Värkkäsin vanhojen farkkujeni takataskuista laukun nuorelle ystävälleni Marialle.
Vuorin ompelin tätini muinaisen pussilakanan vähemmän hiutuneesta osasta.

Vetoketju on Nappitalosta, olkaketju ja sen kiinnittämiseen käytetyt D-renkaat Hobby Pointista.

Tämä aikaansaannos on palvellut lukemattomilla tyttösynttäreillä farkkumekon asusteena.
Ja meillä on ollut niiiiiiiin kivaa!

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9,5
  • mielihyvä 9,5.

 

2014_05_13_Farkuntaskulaukku_3_PHA_IMG_1943

 

 

Street-Credible Shoulder Bag Made Of Jeans Pockets

I made this bag for my young friend Maria, to accompany her denim dress.

The cover is made of the back pockets of my old jeans.
The lining is actually a piece of my auntie’s ancient sheet.
I found the zipper in Nappitalo, and the metal parts in Hobby Point, both in Helsinki.

This denim bag has participated countless girliegirlie birthday parties,
having just so much FUN!

 

 

Andy, Bertha ja Lilli

/ Couture & Views / 2 Comments

Please, see English summary below.

2014_05_11_viola keitto_monta2_PHA_MG_2167On äitienpäivä. Parrakas kaunotar voitti viime yönä Euroviisut. Minä kävin eilen Tampereella.

Andy Warhol on esillä Sara Hildénin taidemuseossa toukokuun loppupuolelle saakka.

Näyttely on oikein mainio katsaus poptaiteen ikonin tuotantoon.
Siellä ne ovat kaikki: Brillo Boxit, Campbellin tölkit, Maot ja Marilynit, Jaggerin sepalus ja sähkötuoli.

Warholilla oli erittäin läheinen suhde äitiinsä. Hän oli homoseksuaali ja korosti usein persoonansa naisellisia piirteitä. Eräässä valokuvasarjassa Warhol esittää naisia, jotka ovat pukeutuneet miehiksi.
Ei tainnut saada euroäänien vyöryä Andy, ei vielä tuolloin.

Olen aika ihastunut Warholin tapaan käyttää mainonnan visuaalista kieltä, nopeaa työskentelytapaa ja toistoatoistoatoistoa viestinsä vahvistamiseen.
Valokuva monen taideteoksen pohjana kiehtoo niin ikään.

Monipuoliset tekniset kokeilut, ennakkoluuloton elokuvailmaisu, oma lehti ja – tietenkin – oma tv-ohjelma, heppuhan oli aivan rajaton!

Ei blogia sentään.

Kaiken sen hätkähdyttämisen jälkeen on jotenkin banaalia kuolla sappileikkauksen komplikaatioihin.
Siis oikeesti. Ensin tyyppi näkee vuosikymmeniä vaivaa rakentaen huolellisesti imagoaan. Selviää nipin napin radikaalifeministin murhayrityksestä.
Ja lopulta, kaiken tämän jälkeen, PUF.
Sappivaivoja.

Ja se hopeinen tukka, se on sitten peruukki.

Kandee käydä katsomassa matkankin päästä.

Näyttelyskene ei rajoittunut Näsinneulan maisemiin.
Tampereen taidemuseossa aukesi eilen Vuoden nuori taitelija 2014 -näyttely Tuntemattomien juhlien jäänteet.

Pariskunta Nabb + Teeri ovat asettaneet esille, noh, ehtaa roinaa.

Ällöttäähän se.

2014_05_11_Vuoden nuori taitelija_Nabb-Teeri_PHA_IMG_6383

Ja samalla totean: meillä oli tollanen. Ja toi ja toi kans.

Nämä roinat ovat minun roiniani.
Nämä jätteet ovat minun jätteitäni.

Ei uutta, mutta silti niin nokkelaa.
Joskus jopa kaunista, sellaisella huonoa omaatuntoa herättävällä tavalla.

Jotenkin nämä kaksi näyttelyä nimenomaan peräkkäin nähtyinä synnyttivät uusia synapsien kytkentöjä.
Molemmat olivat monialaisia: piirustusta, maalausta, videotaidetta…
Molemmissa arkipäiväinen – Brillo Boxit tai Vammalan kirjapainon pahvilaatikot – oli tuotu museoon, siis todettu taiteeksi.

Enää se ei hätkähdytä samalla tavalla kuin 60-luvulla.
Yhä se silti kutittaa meitä katsojia kysymään: ”HÄH? Ovatko väritahnalla täytetyt siansuolet muka taidetta?”

2014_05_11_Berthan alkuruoka hauki_PHA_IMG_6369Siansuolista kulinaarisiin nautintoihin.

Olimme, ystäväni M & J ja minä, varanneet pöydän Ravinteli Berthasta. Mesta on Tampereen lahja fine dining goes bistroilulle.

Ooooh, että voi ihminen tulla ruoasta onnelliseksi!
Jo alkuruoka oli niin hyvää, että kyyneleet kihosivat silmiin.
Tosin se saattoi johtua myös liian lyhyistä yöunista.

Erinomainen palvelu, huippuviinit ja vain kivenheitto rautatieasemasta! Fanitus!

Illalla ennen paluuta Helsinkiin, tapasin vielä rakkaan labbisystäväni Lillin. On se niin muru. Hau hau!

Kandee siis käydä Tampereella.

 

 

Yes We Soup Can!

I visited Tampere, just some 170 km north of Helsinki.

Andy Warhol was there. Restaurant Bertha was there. And my labrador friend Lilli was there.

Tampere is always worth a visit!

 

2014_05_11_Lilli_PHA_IMG_6416

Pakkelia fasadiin

/ Couture & Views / Leave a comment

Please, see in English below.

Piti maalata yksi seinä.

Tietenkin homma lähtee sitten lapasesta. Pahasti.

Muut seinät makuuhuoneessa alkavat näyttää nuhjuisilta.
Maalaan nekin.

Entäs eteinen sitten?
Peittoon vaan, elämän jäljet ja kolhut!

Uutta väriä olohuoneeseen mallailen jo…

Jalkalistat.
Tää on paha.
Tarkoittaisi konttailua ja öljypohjaista döfistököttiä, joka tunnetaan Maalarin valkolakkana.

Ystäväni muistuttaa, että normaalisti katsoja on jalkalistoista puolentoista metrin päässä. Ja jos päätyy lähemmäs, promilleja on niin paljon, ettei tarkkaavaisuus ole parhaimmillaan.
0–2-vuotiaat taas eivät ole järin vaativia listojen sävyn suhteen.

Yritän pitää itseni hallinnassa.

Samaisen ystävän piti taannoin vain siirtää vanha boileri. Kodista päätyi lopulta remonttiin kaksi kerrosta, kun vessa ja keittiö vaihtoivat päittäin paikkaa.

Makkarin olen maalannut vasta kertaalleen. Silti oikea epäkäslihas on jo ihan muusina, ja aamulla joka paikkaa särki, pohkeita etenkin. Rakennustikkaat.

Huusholli on hävityksen kauhistus, kun yksi huone on tyhjennetty toiseen. Sohvalta – jolla tilapäisesti nukun – on polku keittiöön sekä vessan- ja maalipöntölle.

Tämä on handulissa. Tämä on handulissa. Tämä on handulissa. Tämä on handulissa.
ON!
.
.
.
Hmmmm, pistorasiat näyttävät kovin kellertyneiltä tuolla uutuudenvalkealla seinällä…

 

Liitteenä pakkelinhiontameitsie.
Työsuojelu ennen kaikkea.

2014_05_08_Pakkelinhiontaselfie_fresco_PHA_IMG_6318

 

Making Up The Façade

I just wanted to paint one bedroom wall.
Well, it kind of got out of control and I seem to be entering a total renovation mess.

Just wait and see…