Yksi ihminen, yksi ääni, pienenpieni piipitys

Please, see in English below.

Kävin äsken äänestämässä.

Eurovaaleilla on toki merkitystä. Silti äänen antaminen ei tunnu kovin tärkeältä. Etäiseltä, absurdiltakin vaikuttaa meininki pissapojan kaupungissa.
Mikä merkitys on yhdellä mepillä, mitä väliä yhdellä äänelläni tässä eurooppalaisessa kriisikakofoniassa?

”Jos ei äänestä, ei ole lupaa urputtaa”, tuumaa ystäväni – ja moni muukin.
Olen samaa ja eri mieltä.

Äänestäminen on yksi tapa vaikuttaa yhteisiin asioihin, eikä tätä tilaisuutta pidä jättää käyttämättä.
Demokratiaa ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Äänestämällä osoitan uskovani kansanvaltaan.

Aika vaatimattomiksi omat vaikutusmahdollisuudet silti jäävät, jos tyytyy pelkkään visiittiin uurnalla kerran neljässä, viidessä, kuudessa vuodessa.

Jos jonkin asian puolesta haluaisi todella toimia, pitäisi äänestämisen lisäksi osallistua kansalaistoimintaan, kirjoittaa mielipideosastolle, tehdä aloitteita, ottaa yhteyttä omaan edustajaan.
Perustella somessa, paasata blogissa!

Että vaikutus olisi edes hippusen suurempi kuin aivastus äänestyskopissa.

Mitä tuumaat? Voisitko itse ryhtyä jonkin asian vuoksi aktiiviseksi kansalaiseksi?

2014_05_25_Peilit_Roomassa_aanestysjuttuun_PHA_

Having A Voice, Giving A Vote 

I just voted today.
This time it was the election of the European Parliament.

I always vote, although I do not think it is a very good way to have an impact.

To really make a difference, one should do much more: participate in popular movements, write letters to the editor, justify opinions in social media. Start a blog.

And vote.
By voting we support democracy. It should not be taken for granted.

Which issues matter to you so that you could take a more active role to make an impact in society?
What would you do?

7 thoughts on “Yksi ihminen, yksi ääni, pienenpieni piipitys

  1. Toki voisin. Jos olisi jokin asia, joka kiihkeästi liikuttaisi. Mutta asiat ovat niin moniulotteisia, ja näköala riippuu usein siitä, mistä kohtaa sitä asiaa katsoo. Yksilön kanta – ja kenen heistä – vai yhteisön? Minkä yhteisön, paikallisen, kansallisen vai globaalin? Hmmm.
    Vaan niin kauan kuin harva äänestää, äänestäjän ääni on enemmän kuin yksi aivastus.

    • Kiitos, Kirsi! Hyvä pointti. Sepä tässä niin mutkikasta onkin. Sekin.
      Ketä ajatella? Äänestääkö sitä, joka ajaa minulle tärkeitä asioita, vaikkapa ympäristön suhteen? Vaiko sitä, joka ajaa läheisilleni tärkeitä asioita, esimerkiksi päivähoitoa?
      Ilmastonmuutos vai teollisuuden työpaikat?

      Sitä en kyllä tajua, että kun KAIKKI haluavat vanhusten asiat kuntoon, miten ihmeessä ne yhä ovat rempallaan. Ei ymmärrä pieni ihminen.

      • En mäkään ymmärrä vanhusten rääkkäämistä. Enkä sitä, että päihderiippuvaisen annetaan vammauttaa sikiönsä. Enkä sitä, että kuolevan pitää kitua loppunsa.

  2. Demokratiakin pelottaa minua joskus. Me kun aina aplodeeraamme hänelle, joka lupaa meille sitä, mikä meidän mielestä on hyvää ja kaunista. (Tietenkin!). Mutta tietääkö hän, joka kauniista puhuu, miten se oikeasti saavutetaan? Mistä sen tietää? Ja jos saamme sen kauniin, niin muuttuuko jokin – mikä ? – samalla rumaksi – ja onko se kaunis tarpeeksi kaunista, jotta se rumuus on siedettävää?
    Enemmistö voi olla väärässäkin. Absoluuttisesti ja suhteellisesti. On faktoja, jotka ovat niin kuin ovat, vaikka ajattelisin itse niistä mitä. Ja asioita, joiden kauneus on katsojan silmässä.

    • Just niin! Silti luulen, että demokratia tämmöisenäkin on parempi kuin diktatuuri, valistunutkaan.
      Miljoona kärpästä voi ilman muuta olla väärässä.
      Ja meillä kaikilla on saman kokoinen ääni, tiedämme tai emme, ymmärrämme tai emme.
      Ja ne jotka vaikuttavat ymmärtävän, eivät ehkä sitten tajunneetkaan, kun jälkeenpäin katsotaan.

      • Voi kun olisikin niin, että vain jälkikäteen katsottuna huomaakin, etteivät nekään tajunneet, jotka vaikuttivat ymmärtävän. Mutta kun jo nyt näkee selvästi, ettei kenelläkään ole hajuakaan siitä, miten maailma pyörisi parhaiten, vähiten itsellä.

        Olen miettinyt paljon, mikä olisi paras tapa edistää tyttöjen ja naisten vapautta ja turvallisuutta maailmassa. Sitten hoksasin, että aloitan läheltä, kasvatan omat poikani fiksuiksi ja naisia arvostaviksi miehiksi. Sitä työtä teen joka hetki, joten barrikadeille tai kansanedustajien juttusille en ehdi.

      • VAU! Ja just tuota itsekin ajattelin. Että vain osa mulle tärkeistä asioista on Suuria ja Kansallisia. Ja osa taas aika pieniä, helposti fiksattavia. Ja sitten taas jotkut mutkikkaita ratkaistavia.

        LÄHELTÄ on joka tapauksessa hyvä aloittaa. Ainakaan ei tarvitse äänestää lopputuloksesta arvoiltaan ja kulttuuriltaan aivan erilaisten ihmisten kanssa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s