Kuvan otti Pia, sen pohjalta tekstin kirjoitti Kirsi.
Image & Impression: December
Pia took the photo, then Kirsi wrote the text.
Terävyytesi pistää
vereni kiertämään.Sinutta
minäjää
dyn.
Your sharpness
makes my blood flow.Without you
I freeze.
Author: Couture & Views
Mustavalkohaaste 4/5
Sunnuntaiateria.
B&W Challenge 4/5
A Sunday meal.
Mustavalkohaaste 3/5
Kuka olisin tänään?
B&W Challenge 3/5
Who to be or not to be?
Mustavalkohaaste 2/5
Harmaaskaalaa majatalosta Roomasta.
B&W Challenge 2/5
Greyscale living in Rome.
Mustavalkohaaste 1/5
Facebookissa kiertää jälleen innostava kuvaushaaste. Keväällä Naamis täyttyi arkikuvista, tällä kertaa maailmaa katsellaan harmaan skaalassa.
Viis päivää, viisi kuvaa ja viisi kaveria haastetaan mukaan.
Tässä ykköseni.
B&W Challenge 1/5
Right now, Facebook is filled with most interesting greyscale photos,
thanks to the B&W Challenge.
Here is my contribution, pic #1.
Elinajanodote estää minua elämästä täysillä
How to live if you die in English for you below.
Ystäväni A ja K eivät ole pitkäikäistä sukua. Molempien esi-isät ja kantaäidit ovat kupsahtaneet viimeistään kuusikymppisinä, elleivät jo aiemmin. Keuhkot, aivot, sydän, mielenterveys − jokin prakaa.
Minun suvussani taas eletään pitkään. Jos suinkin tapaturmilta vältytään, vedetään tuonne kahdeksaan-, yhdeksäänkymppiin, ellei jopa sataan.
A ja K eivät siis koskaan ole nähneet iäkästä sukulaista. Meillä suvun bileissä on enemmän vanhoja partoja kuin teiniviiksiä.
Kävimme kiihkeän chatin Facebookissa siitä, miten tämä vaikuttaa asenteeseemme ja tapaamme elää juuri nyt, keski-ikäisinä.
Äidyin siinä kutkuttelemaan ajatusleikillä, kliseiselläkin: miten eläisin nyt jos tietäisin kuolevani vuoden päästä. Siis terveenä, suorilta jaloilta.
Aika selvää meikäläiselle: duunit sikseen, kämppä myyntiin ja maailmalle rilluttelemaan. Hassaisin kaikki rahat elämyksiin ja aistinautintoihin. Voisin ehkä jopa harkita tekeväni jotakin tyhmänrohkeaa, ensimmäisen − ja viimeisen − kerran elämässäni.
Mukaan kustantaisin rakkaitani, jos heiltä suinkin aikaa ja kiinnostusta liikenisi.
Siinä määrin on päiväperhoa tässä näkymässä, ettei ihan käy osviitaksi elämääni, jossa odotusarvo on tuolla sadan hujakoilla.
Entäs jos aikaa olisi kymmenen vuotta?
Perustaisin oitis oman yrityksen. Painaisin vain kivoja duuneja ja vain sen verran, että saisin jotakin särvintä leivän päälle juuri nyt.
Loisin uutta ja kohottavaa: valokuvia, ajatelmia ja tyyliä. Jättäisin vähemmälle ppt-xls:t, korporaatiostrategian jalkautussuunnitelmat ja kaiken, mihin pitää pyytää kommentit yli kahdelta ihmiseltä.
Päättäisin uskoa, että minullekin on jossakin hyvä kumppani. Viettäisin kaiken liikenevän ajan hänen, lähilasteni ja muiden rakkaitteni kanssa.
Talviksi pyrähtäisin aurinkoon.
Puolivälissä myisin kämppäni ja siirtyisin hissukseen tuohon aiemmin esittämääni skenaarioon.
Aika hyvä!
Mikä estää?
Elinajanodotteen mukaan ikäiseni suomalainen nainen elää vielä rapiat 30 vuotta. Meidän suvusta kun on kyse, tässä saatetaan kieppua kelpo tovi pidempään.
Jotenkin vissiin pitäisi varautua rahoittamaan vielä ne mahdolliset puoli vuosisataa omaa elämää, ja maan muut eläkeläiset päälle.
Ei silloin sovi ryhtyä pelleilemään.
Käärinliinoissa ei ole taskuja, mutta pitkällä iällä kyllä on.
About Life Expectancy And Today’s Choices
I know I will die.
Not knowing when makes all the difference.
How would I live now if I knew I would die in a year?
Quit my job, sell my flat, and spend all the money on hedonistic pleasures, take my loved ones to amazing experiences all over the world, and enjoy home, too.
Not very useful as a thought experiment.
What if I had ten years?
Start my own business, work just for the immediate need and not for the savings, create more beauty and less ppt-xls, find a companion, get a dog, spend lots of time with my loved ones.
Spend the winters on French Riviera.
After five years, move gradually towards the first scenario.
Nice!
Instead, I now find myself creating an emergency fund for the bad days.
Saving money for the retirement that possibly never comes.
Just in case I happen to live long.
Nobody has promised me ten years. Not even one.
Knowing that, what choices should I make today?
Easy-ish.
If it was not all about probablity calculus and risk-taking.
Menipäs niinku Strömsössä
Joskus homma menee putkeen.
Tämmösen kun vääntää lähimukuloille, on ohikiitävän hetken supertädin maineessa!
Ohje on kirjasta Strömsö. Parhaat palat.
Hankkeen Strömsö-indeksit
- prosessi 10
- lopputuloksen tekninen laatu 9
- lopputuloksen taistelullis-toiminnallinen laatu 9,5
- mielihyvä 10.
The Power Of The Dragon
Sometimes it just works out.
You create a friendly monster, and the target group
LOOOOVES YOU FOREVER! – for a moment.
Yli 5 000 päivää elämänsilppua
The essential in English below.
Löysin vanhat kalenterini. Siis ne kierreselkäiset pikkuvihot, joihin olen merkinnyt toimet ja menot – aiotut, ei aina toteutuneet.
Kävin läpi koko elämäni tällä vuosituhannella, päivä päivältä, jopa tunti tunnilta. Lopuksi raastin menneisyyteni kuuden millin soiroiksi.
Hämmentävin huomioni on tämä: puolet ihmisistä on vaihtunut 15 vuodessa.
Firmat, pomot, kollegat, asiakkaat, sukulaiset, ystävät, rakastetut.
Vaihtuneet, väljähtyneet, lähteneet, eronneet, eläköityneet, etääntyneet, kuolleet pois.
Tilalle ovat tulleet uudet työkaverit, naapurit, ystävyyksiksi tiivistyneet kamusuhteet. Uusi rundi ihania ihmisiä ja satunnaisia kohtaamisia, kepeitä hyvänpäiväntuttavuuksia, värähdyttäviä persoonia, hermoille käyviä hahmoja.
Plarailen päättyneitä päiviä ja ihmettelen.
Keitä nää kaikki tyypit oikein on?
Olin aivan unohtanut P:n. Teimme töitä yhdessä. Skarppi kundi, työteliäs, yllättävää maailmanparantajaa kauppatieteilijäksi. Mitähän sille kuuluu? Passelisti menestynyt lienee, ja perheellinen, varmaan viettänyt isänpäivää juuri.
Entäs sitten T? Tai J tai M tai toinen P? Tai K, etenkin K! Ihmiset, joiden näkemys oli minulle ennen niin tärkeä. Eläkkeellä pääosin, silti vaikuttavat työelämääni joka päivä. Etenkin M.
Hmmm.
A ja P. En kadu erojamme, paaaaaaaaaljon parempi näin! (Mutta hitto, että sattui!)
Kalentereita pilkuttavat mahtavat tyypit, joiden kanssa emme enää ole yhteydessä. ”Kunnes kuolema tai arki meidät erottaa.”
Kuten esimerkiksi S, rakas ystävä, aina nelikymppinen. Ehkä vielä kohtaamme toisessa ajassa.
Tai H-M ja P, kuinka teitä kaipaankaan, ja Mannakorpea!
Muita huomioita:
- töitä olen tehnyt välillä ihan sikana ja yleensä vähintäänkin tarpeeksi
- vastuuta olen kantanut, siitä nauttinut ja siitä uupunut
- duuneja olen hakenut ja saanutkin
- lomia olen kaivannut, suunnitellut ja pitänyt
- reissannut olen, etenkin Nizzassa ja Italiassa
- liikuntaa olen
harrastanut
säännöllisesti ja epä- - kämppää remppamaan olen päätynyt, välillä vapaaehtoisesti ja toisinaan tahtomatta
- yleensä olen ollut terveenä, välillä myös kenkusti kipeänä
- häitä (muiden) olen juhlinut, hautajaisissa olen vollottanut naama märkänä
- uutta olen oppinut, kursseja olen kolunnut, etenkin valokuvaus- ja käsityö-, tajuntaa laajentaakseni myös hieroglyfi-
- treffeillä olen käynyt, onneksi vain harvoin
- kiloista olen murehtinut, syyttä ja syystä
- elämänmuutoksia olen plänännyt, toteuttanutkin toisinaan
- silmälaseja olen hankkinut ainakin kymmenet, seuraavat ovatkin monitehot
- vauvoja on syntynyt, ja heille olen ryhtynyt tädiksi tai kummiksi
- käsitöitä olen tehnyt, lahjoittanut ja purkanut
- palaveri, palaveri, palaveri, palaveri, palaveri…
Yli 5 000 päivää peruselämää.
Mitä tällä kaikella on ollut merkitystä?
Aivan rehellisesti, vauvoja lukuunottamatta, eipä paljon mitään.
Iso askel minulle, mitätön ihmiskunnalle.
Tämä onkin hyvä pitää mielessä seuraavat 15 vuotta.
My 15 Years Of Life
I found my old calendars, the ones filled with (intended) actions to take, decisions to make, meetings to rush to.
Main discovery: Who are all these people?
These names, once frequent and important, now forgotten / retired / separated / dead.
Over 5,000 days of life.
One leap for a woman. Insignificant, negligible, minuscule pico-nano-micro-step for mankind.
Gives me some perspective for the next 15 years.
Kirjan ja neulan päivä
Translated into English below.
Arkeologisissa kaivauksissa löysin muinaistaannoisen ristipistoliinantekeleeni.
Joskus teininä innostuin tästä apilakuviosta ja pistelin sitä sinne sun tänne. Pykäsin muun muassa neulatyynyn, joka on yhä käytössä.
Ja nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, pyörittelin saman teeman tarpeetonta riepua käsissäni. Raakata pitäisi, muttei sitä roskiinkaan raaskisi…
Kekkasinpa värkätä neulakirjan oikein menneiden sukupolvien tyyliin!
Tästä löytyvät kätevästi silmä-, parsin-, kanava-, nahka-, saumurin ja ompelukoneen neulat. Eivät enää törröttele sikinsokin tyynyssä nuppineulojen seassa.
Kirjallisuus kannattaa aina.
Sweet Memories, Sharp Future
Decluttering closets is hard, as each unnecessary item evokes long forgotten memories.
This time, I found a cross-stitch cloth that I had made – for no purpose whatsoever – in my remote youth, must be like thirty (30) years ago…
Keep or toss?
Rather reinvent it as something useful!
I gave the purposeless treasure a new life as a needle case.
It is more practical than I ever would have thought.
And somehow I just remember my mom.
Marraskuun kuvamiete
Pia kuvasi, Kirsi kirjoitti.
Image & Impression: November
Pia’s photo inspired Kirsi to pick up the keyboard.
Verkkokalvo
siivilöi todellisuuden.Maapallolla
7,265 miljardia
universumianyt
Shade
dims reality.
There are
7.265 billion
universes on Earth
now
Couture & Views 