The last images of the Facebook everyday life challenge: Friday!
Do take pics of your normal life, it is most fascinating!
All of a sudden completely banal situations seem aesthetic, poetic, even.
And the photos will be so much fun to see later.
My everyday life on Thursday.
Everyday life photo challenge, day 3: Wednesday.
My everyday life, day 2: Tuesday. (Re: Facebook challenge).
Tulin haastetuksi Facebookin hauskaan leikkiin, jossa viitenä päivänä kuvataan omaa arkea ja joka päivä myös haastetaan joku kamu samaan hommaan.
Mullehan tämä käy!
Arkea kannattaisi muutenkin kuvata ahkerammin.
Muinais-taannoisten joulujen, synttärien, häiden ja hautajaisten kasasta kun löytää yllättäen foton aivan tavalliselta aamiaiselta 70-luvulta, siitäkös riemu repeää!
Nuo ruohoin koristellut Valion maitopurkit ja punaisella vahalla päällystetty palloedam!
Alituinen kina veljen kanssa siitä, onko hänen jalkansa pöydän alla minun puolellani vai ei.
Sinikukkainen kernipöytäliina.
Meillä muksuilla weetabixiä ja kevytmaitoa, vanhemmilla munia ja pekonia. Isillä teetä, äidillä kahvia.
Ja ne hiukset, hahaa, aina ne hiukset!
Mietitäänpä tovi, mistä arkipäivä oikein koostuu. Perustilanteessa meikäläisellä seuraavista elementeistä:
Ja onko näistä kuvia?
Ratikasta, kollegoista, työpöydästä, will do -listasta, ruokalasta, alaspäin katsovasta koirasta, pyykkikoneesta, kotikulman Alepasta, sohvaperunoinnista?
Teimme vuosia sitten ysikymppiä käyneelle isoäidille kansion, johon lähisuku ikuisti tekstein ja valokuvin arkeaan.
Hyvä keissi, sekä meille että mummolle. Suosittelen!
Tavallinen elämä on niin hienoa.
Tässä siis maanantai, toinen pääsiäispäivä, sen kummemmitta selittelyittä.
Got a challenge on Facebook, and now I am taking photos of my everyday life for five days.
Below day #1.
Kuljin jälleen läpi Via Cruciksen, Ristin tien.
Mukana tässä pitkänperjantain klassikossa oli tänäkin vuonna ystäväni Kati ja kymmeniä muita vapaaehtoisia.
Onneksi oli aika lämmin. Olisi ollut ikävää, jos pääosan esittäjä olisi saanut keuhkokuumeen – heitettyään ensin henkensä ristillä.
Kuvausteknisessä mielessä olisi pitänyt vääntää ISOt kaakkoon heti alussa, kun kamerani sen liki kohinatta sallii. Ystäväni näyttää jääneen hieman pehmeäksi.
Tuomiokirkolla kuvausolosuhteet olivat haastavat. Jeesus ylivalottui valokeilassa, muuten liki yönmustaa.
Lähemmäs, pitkä putki ja jalusta, arvasin sen kyllä etukäteen, mutten viittiny rehata ja riehua.
Näillä mennään tällä kertaa.
Hieno kokemus, kuten aina.
A friend of mine, Kati, was playing a part in the traditional Easter play in Helsinki.
Canon EOS 5D Mark II, ISO 100, 50 mm, f 4.0, 1/12 s.
Orkideani hehkuttaa parastaan. Pakkohan tämä kaunokainen oli ikuistaa!
Samalla pääsin kaivamaan naftaliinista ihanan järjestelmäkamerani, jonka viime sormeilusta oli kulunut luvattoman kauan aikaa. Kamera on kuin mikä tahansa instrumentti: jos haluat pysyä kondiksessa, näppäile masiinaa joka päivä.
Kehittelin orkidealle tumman taustan televisiostani. Kuvausasetelman näet oheisesta kuvasta.
Valaistukseksi riitti luonnonvalo itäikkunasta. Oli aamupäivä, joten jonkin verran täytyi sulkea sälekaihtimia, jotten itse heijastunut televisioruudusta. Sinänsä laikut taustassa näyttivät hauskoilta, mutta tässä tapauksessa olisivat vieneet huomiota pääkohteesta.
Kamera oli jalustalla, jotta sommittelu ja terävyyden hallinta olisi helpompaa.
Testailin eri syväterävyyksiä suurentamalla ja pienentämällä aukkoa. Jotenkin olen aina yhtä ihmeissäni vaikutuksista, jotka aukon muutoksilla saa aikaan. Ihan vau!
Vitkalaukaisimen olin asettanut kahteen sekuntiin. Arvelin sen riittävän laukaisimen painamisesta aiheutuvan tärinän vaimentamiseen.
Pienet tiristykset − lähinnä rajaus, valoisuus ja kontrasti − Photarissa (minulla Photoshop Elements 9) ja AVOT!
Olisitko kokeillut vielä muuta tai tehnyt jotakin toisin? Kerro, niin opitaan!
Tips for photographing an orchid.
Couture & Views 