Ekan viikon fiilarit

You have a summary in English below.

2014_08_12_Kaleidoskooppi_1_PHA_IMG_5871

Ensimmäinen työviikko 16,5 kuukauteen on takana. Summaan tähän tuntemuksiani, ihan tarkoituksella öpaut siinä järjestyksessä kuin niitä tulee mieleen.

  • Oli ihanaa saada arki takaisin! Rutiinit tuovat kaivattua vaihtelua vapauteen ja reissujen poikkeustiloihin. Pian toki kyllästyn toistoon, mutta nyt nautin sen tuomasta turvallisuudesta.
  • Aamulla herääminen sucks. En vaan voi mennä nukkumaan niin aikaisin, että saisin kroppani ja aivojeni toivomat yhdeksän(!) tuntia kasaan.
  • Aamutoimet ovat kateissa. Kaikkeen menee kauan aikaa, ja duunissa huomaan sitten kuitenkin unohtaneeni laittaa dödöä. ”Sori folks, mä niiiiiiiin haisen iltapäivällä.”
  • Vastaheränneen hirviön sukiminen ihmisten ilmoille ja siirtyminen mestoille vievät paljon aikaa. Iltapäivällä samat toiseen suuntaan. Seuraavana päivänä koko homma uudestaan. Näinkö ihmisen kannattaa aikansa käyttää?
  • Toisaalta on kiva taas näyttää siistiltä eikä OOTSYltä.
  • Uudet kollegat ovat mahtavia, vanhat myös. Itse asiassa talossa on monta tuhatta huikeaa tyyppiä! Miten olen voinut elää ilman tätä verbaalista ilotulitusta, nokkelia aivonyrjäytyksiä ja spontaaneja maailmanparannuksia?
  • Olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Ensimmäiset päivät kuluivat haliessa pitkin huushollia. ”Ihanaa kun tulit takaisin!”
  • Tietokone ja puhelin olivat (melkein) kondiksessa jo ekana päivänä. Enkka missään firmassa ikinä!
  • Koko päivän istuminen on ihmisrääkkäystä. Se on. Onneksi sain nostettavan pöydän. Aamupäivän istun, iltapäivän seison. Helpottaa hiukkasen.

2014_08_17_Kaleidoskooppi_2_PHA_IMG_5878

  • Koko päivän päätetyöskentely. Olen sanaton. Helvetillistä. Aion käyttää hiirtä aamupäivällä vasemmalla kädellä, iltapäivällä oikealla. 112.
  • Muiden määrittämät aikataulut. Äh.
  • Ylipäänsä se, että joku komentaa on äh. Tai eihän kukaan edes määräile, mutta työnantajalla on valtaa mun yli, ja se noin lähtökohtaisesti ottaa kupoliin, vaikka pomoni ovat tosi hyviä tyyppejä.
  • Hirmu vähän ehtii tehdä työpäivän jälkeen. Yleiseen elämiseen – kauppa, ruoka, järjestelyt, some ja iltauutiset – kuluvan ajan lisäksi kerkiän yhden asian. Olkoon se jooga, kaveritreffit, blogipostaus tai Muodin huipulle, sitten jo pitääkin aloittaa iltatoimet. Tähän siis pystyy, jos työpäivä oli vain kahdeksantuntinen.
  • Miten hoidetaan virka-aikaiset oman elämän asiat, kuten huonekaluasentajat tai tunnin puhelu pankkiin? Iiiikkkk, kaikki menee sekaisin!
  • Käytävät ovat pitkiä. Kymmenen minuuttia on varattava siirtymätaipaleeseen.
  • Murkina on tosi hyvää, ja saan sen äitien valmistamana suitsait eteeni.
  • Korporaatiotauhka vaanii nurkalla. Siis se isoihin organisaatioihin liittyvä välttämätön, joka ei kuitenkaan suoraan edistä Itse Asiaa, sitä, miksi olemme olemassa. Esimerkeiksi käyvät yhtiön turvallisuuskoulutus, tyke-toiminta, tulospalkkioinfo, organisaatiouudistusten aiheuttamien henkilöstömuutosten generoimat hyörinät, osastojen muutot remonttien alta… You know.
  • Tavoitteellinen aikaansaaminen tuo huimaa tyydytystä!

2014_08_17_Kaleidoskooppi_4_PHA_IMG_5872

  • Firma tekee tärkeitä asioita ja pyrkii koko ajan kehittymään. Tykkään!
  • Duunilaiffi palavereineen ja pulinoineen on välillä liiankin sosiaalista meikäläiselle, joka on viettänyt lähes puolitoista vuotta itsekseen. Illalla kaadun uupuneena sänkyyn ja toivon vaiteliaita unia.
  • Kaikkien Asioiden Koordinointi ei projektissa ole vielä alkanut, mutta sen kanssa menee vielä hermo.
  • Työterveyshuolto on iloinen asia.
  • Kotimatka kävellen osoittautui nautinnolliseksi siirtymäriitiksi.
  • Ja palkka – siitäkös vasta riemu repiäät!

Työelämää, ei sen vähempää.

 

Feelings On ”Back To Work”

There are pros and cons in going back to work after 16,5 months of freedom.

Pros: People. Working for a goal. Good food. Salary.

Cons: well, you know them. Waking up. Making up. Sitting all day. Computer work. Schedules and tasks given by somebody else. Trans-organizational supercoordination.

So far, so good.
I am happy to be back!

2014_08_17_Kaleidoskooppi_3_PHA_IMG_5875

Ammatillisen minän paluu

 Summary in English below.

2014_06_10_Avolattiakanala_PHA_IMG_2230

Olen ollut sapattivapaalla yli vuoden vedettyäni duunissa giganttiset projektit.
Muutenkin on tullut ryynättyä työelämässä täpöillä parikymmentä vuotta.
Itse asiassa, kun nyt oikein mietin, taisin olla ensimmäisessä palkkatyössä 13-vuotiaana. Vai oliko se 15?

Ihan oikein mulle pitää kerrankin taukoa.
Okei, hallitus haluaa pidentää työuria ja tahdon tietenkin rakentaa yhteiskuntaa veroillani, mut hei, tää on kuiteski mun (näillä näkymin) ainutkertainen elämä!

Nyt töihin paluu häämöttää elokuun puolivälissä.
Olen ollut tästä varovaisesti huolissani, ehkä enemmänkin, kuin haluan myöntää.

Vaihdan duunissa osastoa ja menen tekemään proggista kymmenen hengen porukkaan, jonka osaksi tunnen, mutta jonka kanssa en ole ollut samaa lähityöyhteisöä.
Pomo sentään on jo tuttu.

Tämä poppoo kokoontui eiliseksi maanantaiksi ja täksi päiväksi miettimään töitään ja kuinka niitä pitäisi kehittää firman uuden strategian pohjalta.

Yleensä tällaisia aivomyrskyjä varten häivytään jonnekin korpeen, pakoon toimistokolossin ankeutta ja päivittäisiä kiireitä, lennättämään ajatuksia rennommissa ympyröissä ja tiivistymään porukkana.
Näitä kutsutaan vetäytymisiksi.

2014_06_10_Work_PHAOsallistuin nyt siis uuden osastoni vetäytymiseen.
Stressasi vähän, ainakin mitä huuleen ilmestyneistä rokahtumista voi päätellä.

Tietenkin jännitti, miten uusi porukka ottaa minut vastaan.
Ennen kaikkea kuitenkin mietitytti, miten ihmeessä sopeudun taas aikatauluihin ja heräämisiin ja kuuntelemiseen ja yhteistyöhön ja orientoitumiseen muiden asettamien korkean tason tavoitteiden ja jakelemien nakkien mukaan.
Ja auta armias, koko päivän istumiseen!

Noh, hyvin!

Ammatillinen minä sukeutui esiin aivan heti, ilman minkäänlaisia asetusaikoja.
Homma oli suurelta osin selvää kuin pläkki, tai ainakin selkiytettävissä.
Pystyin ajattelemaan loogisesti ja analyyttisesti. Hahmotin kokonaisuuksia. Keksin idiksiä. Kyselin, tarkkailin ja opin muilta. Energiaa riitti levänneellä.

(Kuten yleensä, kuunnella voisin vähän enemmän – kaiken ikää kehityskohteeni tämä.)

Jengi oli kerrassaan huippua! Keskusteltiin kunnioittavaan sävyyn. Arvostettiin toistemme osaamista. Kiitettiin ja kehuttiin. Oltiin ylpeitä firmasta. Naurettiin paljon.

Funtsittiin ydintehtäviä. Kaavailtiin kehitystä. Sovittiin jatkotoimenpiteistä. Oltiin tuloksekkaita.
Hoidettiin siinä samalla etänä pari akuuttia asiaa ja ehkä jokunen tulipalonalku siellä toimistolla.

Pystyin jopa istumaan nämä puolitoista päivää. Se on kai meriitti näissä ympyröissä.

En ole enää huolissani paluustani sorvin ääreen.
Kyl se siitä.

Niin heviä tämä työelämään tutustuminen kuitenkin oli, että vedin äsken illansuussa sohvalla sikeitä kaksi tuntia. Krooh pyyh.

Onneksi ehdin elpyä vielä kaksi kuukautta ennen big bangiä. Siellä konttorikäytävien labyrintissä pinkoessa kantti vasta todella mitataan!

Millaisia kokemuksia sinulla on paluusta töihin pitkän vapaan, äitiysloman tai muun poissaolon jälkeen?

2014_06_10_Rain_PHA

The Return of The Professional Me

 I have been on sabbatical for more than a year now, and will go back to work mid-August.

And oh yes, I have been a bit worried about it.
Maybe more than I would like to admit.

 Well, I had this two-day kick-off with the new department I will work for, yesterday and today.

 And it went well!
No problem whatsoever, no set-up times at all!
The Professional Me returned like a Fenix!

I was surprised.
I was relieved.

 So maybe I have not got all rotten during this idle time.
Maybe there still is a pro inside, just waiting to be released and to get things done. 

This excursion to work life was so exhausting that
I had to take a two-hour nap when I got home.

Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z…