Sunnuntaikävelyllä Jamesin ja Thamesin maisemissa

Artsy post in short in English below.

Tunneli Vauxhallissa.

Tunneli Vauxhallissa.

Kävinpäs sunnuntaikävelyllä tuolla James Bondin konttuurin tienoilla, Thamesin rannalla.

Aivan tiedustelupalvelun pytingin kupeessa, joen pohjassa, on taideteos, joka peittyy ja paljastuu vuoroveden mukana. Thamesin korkeus nimittäin vaihtelee jopa viisi metriä vuorokaudessa, ja laskuveden aikaan näkyviin tulee neljä hevosta ratsastajineen.

2015_09_20_Boy and horse_sculpture_PHA_IMG_1339Teos on pystyssä syyskuun loppuun asti. Taiteilija on Jason deCaires Taylor, (kuulemma) maailmankuulu vedenalaiskuvanveistäjä. 

Jotenkin viehättää tuo ajatus. Että tyyppi löytää aivan oman juttunsa ja tulee siinä tosi hyväksi. Vedenalaiskuvanveisto ei olekaan mitään valtavirtaa.
Täällä lisää tietoa kiinnostuneille, silkkaa Atlantista koko touhu!

 

2015_09_20_The Rising Tide_1_PHA_IMG_1344

Mestoilla oli myös tämän auto-veneen maihinnousupaikka.  Olen nähnyt tämän vempeleen turistikierroksilla niin maalla kuin vesillä. Vain siivet puuttuvat.

2015_09_20_Darth Vader Tate Britain_PHA_IMG_1356

Samalla reissulla piipahdin lyhyesti myöhäisellä lounaalla Tate Britainissa.

Nastaa näissä Lontoon museoissa on, että niiden peruskokoelmat ovat liki kaikki ilmaisia. Voi siis muiden menojen lomassa vaan käväistä pienellä taidetankkauksella, imaista muutaman hengenvedon Henry Moorea tai Van Goghia tai mitä nyt sattuu milloinkin vastaan tulemaan.

Kuten tällä kertaa tämä darthvaderihko heebo.

Tekee hyvää ihmiselle, taide.

Takin’ A Walk On The Thames Side

I made a Sunday walk by the Thames today.

By MI6, the James Bond’s office, there is this artwork,
four horses and riders that sink and re-emerge from the water,
according to the tide of the river.

Had a quick late lunch at Tate Britain and met Darth Vader.

Art is good for you.

Helposti sulavaa nykytaidetta

Please, see in English below.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_PHA_IMG_6720

Kuvataiteilija Hanna Vihriälän Ruusu on tehty irtokarkeista. Halkaisija on nelisen metriä.

Käytiin ystäväni Sannan kanssa Kiasmassa.

Pääkohde oli Kimpassa-näyttely, jossa “suomalaisen nykytaiteen, muotoilun ja muodin kärkinimet kohtaavat”.
Lisäksi ”rajoja rikkova näyttely avaa uudenlaisia näköaloja taiteen ja designin maailmaan”.

Aikamoista liioittelua.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_irtokarkkiyksityiskohta_PHA_IMG_6725Näyttelyssä Marimekko-muotoilijat kokeilevat nykytaidetta ja nykytaitelijat taas Marimekkoa.
Artisteja on 16.

Lopputulos ei järisytä sydänjuuria, ei kaiherra mieltä. Siinä mielessä se on enemmän designia kuin taidetta.

Näyttely on myös kaunis, kekseliäs ja kohottava!
Nokkeluus naurattaa, visuaalisuus viehättää.

Loppuu kesken, mokoma.

Tsekkasimme niin ikään Kiasman helmiä XIII kokoelmanäyttelyssä Kiasma Hits.
Näyttelyyn on koottu 15-vuotiaan museon kokoelmista teoksia lähes 50 taiteilijalta.
Töiden on tarkoitus johdattaa meidät nykytaiteen perusasioiden pariin. Yhden huoneen olivat kuratoineen päiväkotilapset.

Aika hyvä!

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi. Näyttää 2D, on 3D. Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä "liike-epäterävyys".

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi.
Näyttää 2D, on 3D.
Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä “liike-epäterävyys”.

Oivalluksia. Hämmästyksiä. Kutituksia.
Saa koskea! Sopii sukeltaa!

Tykättiin. Tuli hyvä mieli.

Siksi emme menneetkään kurkkaamaan Kiasman kolmatta näyttelyä, Alfredo Jaarin retrospektiiviä.
Jaar tutkii töissään ihmisen ja yhteiskunnan moraalia ja ihmisen vastuuta omasta ja muiden kohtalosta.

Aavisteltiin angstia.
Skipattiin.
Mentiin ostaan jätskiä.
Ei aina jaksakykene ihminen.

Näyttelyt ovat avoinna 7.9.2014 asti. Sen jälkeen museo sulkeutuu kelpo toviksi, joskaan ei käynyt ilmi, miksi.

 

Easy-to-Digest Contemporary Art

My friend Sanna and I visited Kiasma, the Museum of Contemporary Art in Helsinki.

The main target was Together, an exhibition type Marimekko goes Kiasma.
We also checked
Kiasma Hits, the jewels of contemporary art from Kiasma’s collections.

 Yummy! We liked!

(And skipped Alfredo Jaar,  artist working on moral issues in society and the personal responsibility of  our destiny, and that of others.
Sometimes you are just not in the mood for angst.)

 

Andy, Bertha ja Lilli

Please, see English summary below.

2014_05_11_viola keitto_monta2_PHA_MG_2167On äitienpäivä. Parrakas kaunotar voitti viime yönä Euroviisut. Minä kävin eilen Tampereella.

Andy Warhol on esillä Sara Hildénin taidemuseossa toukokuun loppupuolelle saakka.

Näyttely on oikein mainio katsaus poptaiteen ikonin tuotantoon.
Siellä ne ovat kaikki: Brillo Boxit, Campbellin tölkit, Maot ja Marilynit, Jaggerin sepalus ja sähkötuoli.

Warholilla oli erittäin läheinen suhde äitiinsä. Hän oli homoseksuaali ja korosti usein persoonansa naisellisia piirteitä. Eräässä valokuvasarjassa Warhol esittää naisia, jotka ovat pukeutuneet miehiksi.
Ei tainnut saada euroäänien vyöryä Andy, ei vielä tuolloin.

Olen aika ihastunut Warholin tapaan käyttää mainonnan visuaalista kieltä, nopeaa työskentelytapaa ja toistoatoistoatoistoa viestinsä vahvistamiseen.
Valokuva monen taideteoksen pohjana kiehtoo niin ikään.

Monipuoliset tekniset kokeilut, ennakkoluuloton elokuvailmaisu, oma lehti ja – tietenkin – oma tv-ohjelma, heppuhan oli aivan rajaton!

Ei blogia sentään.

Kaiken sen hätkähdyttämisen jälkeen on jotenkin banaalia kuolla sappileikkauksen komplikaatioihin.
Siis oikeesti. Ensin tyyppi näkee vuosikymmeniä vaivaa rakentaen huolellisesti imagoaan. Selviää nipin napin radikaalifeministin murhayrityksestä.
Ja lopulta, kaiken tämän jälkeen, PUF.
Sappivaivoja.

Ja se hopeinen tukka, se on sitten peruukki.

Kandee käydä katsomassa matkankin päästä.

Näyttelyskene ei rajoittunut Näsinneulan maisemiin.
Tampereen taidemuseossa aukesi eilen Vuoden nuori taitelija 2014 -näyttely Tuntemattomien juhlien jäänteet.

Pariskunta Nabb + Teeri ovat asettaneet esille, noh, ehtaa roinaa.

Ällöttäähän se.

2014_05_11_Vuoden nuori taitelija_Nabb-Teeri_PHA_IMG_6383

Ja samalla totean: meillä oli tollanen. Ja toi ja toi kans.

Nämä roinat ovat minun roiniani.
Nämä jätteet ovat minun jätteitäni.

Ei uutta, mutta silti niin nokkelaa.
Joskus jopa kaunista, sellaisella huonoa omaatuntoa herättävällä tavalla.

Jotenkin nämä kaksi näyttelyä nimenomaan peräkkäin nähtyinä synnyttivät uusia synapsien kytkentöjä.
Molemmat olivat monialaisia: piirustusta, maalausta, videotaidetta…
Molemmissa arkipäiväinen – Brillo Boxit tai Vammalan kirjapainon pahvilaatikot – oli tuotu museoon, siis todettu taiteeksi.

Enää se ei hätkähdytä samalla tavalla kuin 60-luvulla.
Yhä se silti kutittaa meitä katsojia kysymään: ”HÄH? Ovatko väritahnalla täytetyt siansuolet muka taidetta?”

2014_05_11_Berthan alkuruoka hauki_PHA_IMG_6369Siansuolista kulinaarisiin nautintoihin.

Olimme, ystäväni M & J ja minä, varanneet pöydän Ravinteli Berthasta. Mesta on Tampereen lahja fine dining goes bistroilulle.

Ooooh, että voi ihminen tulla ruoasta onnelliseksi!
Jo alkuruoka oli niin hyvää, että kyyneleet kihosivat silmiin.
Tosin se saattoi johtua myös liian lyhyistä yöunista.

Erinomainen palvelu, huippuviinit ja vain kivenheitto rautatieasemasta! Fanitus!

Illalla ennen paluuta Helsinkiin, tapasin vielä rakkaan labbisystäväni Lillin. On se niin muru. Hau hau!

Kandee siis käydä Tampereella.

 

 

Yes We Soup Can!

I visited Tampere, just some 170 km north of Helsinki.

Andy Warhol was there. Restaurant Bertha was there. And my labrador friend Lilli was there.

Tampere is always worth a visit!

 

2014_05_11_Lilli_PHA_IMG_6416