Singing praises for Oxford in English below.
Oxford.
Tuo teeveestä tuttu ahdistuneiden komisarioiden ja letaalien akateemisten juonittelujen kaupunki.
Tunti junalla Lontoosta luoteeseen.
Ikää yli tuhat vuotta, asukkaita tampereellinen.
Rakennuskanta silkkaa Tylypahkaa.
Maailmankuulussa yliopistossa − englanninkielisen maailman ensimmäinen, opetusta jo vuonna 1096 − on rapiat parikymmentätuhatta opiskelijaa. Jokaista oppilasta kohti on kaksi henkilökuntaan kuuluvaa, tiesi oppaamme kertoa.*
(*Toim. huom. Oikea suhdeluku on 2 opiskelijaa : 1 henkilökuntaa. Kiitos tarkkaavaiselle lukijalle.)
Huokaus. Uskoako tuota. Helsingin yliopistossa puurtaa sellaiset 36 000 opiskelijaa. Henkilökuntaa on neljännes, sekin vähenemään päin maamme taloudellisessa kurimuksessa.
Oxfordissa kohtaavat maailman parhaat aivot, ja heistä halutaan pitää huolta.
Täällä oli Stephen Hawking, ennen kuin muutti Cambridgeen. Kilpailevan opinahjon nimeä ei turhaan lausuta. Siihen viitataan vain sanoilla ”The Other”.
Oli nobelisti Dorothy Hodgkin. Oli Tim Berners-Lee, jota on kiittäminen, että ylipäänsä voit lukea tätä world wide webistä.
Einsteinkin kävi, ja hänen liitutaulunsa riimut vuodelta 1931 ovat esillä tieteen historian museossa. Myös toinen tämän suhteellisen teoreettisen hepun käyttämä liitutaulu on tallessa, joskin joku intomieli siisteysfriikki ehti pyyhkiä sen puhtaaksi.
Mitä sitä kaiken maailman raapustuksia säästämään, sinne vaan, powerpointien taivaaseen!
Liisa Ihmemaassa ilmiintyy ympäri kaupunkia, ahersihan Lewis Carroll opettajana yliopistolla vuosikymmenten ajan ja viihdytti tarinoilla kollegansa tytärtä Alicea.
Täällä aivomyrskysivät myös kirjailijat Aldous Huxley, C.S. Lewis, J.R.R. Tolkien, Oscar Wilde ja T.S. Eliot.
Oxford on kouluttanut niin ikään useita poliitikkoja. Bill Clinton, Indira Gandhi, Benazir Bhutto ja Aung San Suu Kyi ovat opiskelleet kaupungissa. Samaten 26 brittiläistä pääministeriä, kuten Thatcher, Blair ja tämä nykyinen, David Cameron.
On teologeja, on filosofeja ja, mikä tärkeintä, ex-hottis näyttelijä Hugh Grant ynnä Rowan Atkinson eli Mr Bean. Skarppi kuin mikä, ja tienannut omaisuuden esittämällä pöljää!
Eikä sovi unohtaa montypythonilaisia.
Olen aivan ihastunut ajatukseen tiedon, osaamisen ja ymmärryksen kiteymästä! Vähän kuin Kalifornian Palo Altossa teknologia-start-upit kirittävät toisiaan, Oxfordissa fiksut fiksuuntuvat entisestään toistensa vaikutuspiirissä.
Ja maailma hyötyy!
Tää olis ehkä ollut mulle.
Mikä siinäkin on, etten koskaan tullut pyrkineeksi brittiläiseen huippuyliopistoon?
Ei tullut edes mieleen.
Tampere oli jännittävintä, mitä uskalsin ajatella. Helsinki, ehkä, jos oikein rajuksi heittäydyin!
Ei meidän vaasalaislukiossa kaavailtu suuria. En tiennyt maailman olevan auki, eikä olematon opinto-ohjaus valaissut tätä(kään) asiaa.
Kaikkiaan elettiin toisenlaisia aikoja. Ei kukaan käynyt edes ulkomailla, mitä nyt voita santsaamassa Uumajassa. Äveriäämpien perheiden mukulat pääsivät vaihto-oppilaiksi Jenkkeihin. Yksi kävi kerran Kanarialla.
Ei ollut suomalaisella Euroopan unionia, ei vapaata liikkuvuutta, ei laajaa oppilasvaihtoa korkeakoulujen välillä, ei Nokian tuomaa itsevarmuutta.
Maailma oli 80-luvulla paljon nykyistä suurempi.
“Historia on vieras maa. Siellä tehdään asiat toisin”, sanoi joku joskus jossakin.
Siksi ei pitäisi moitiskella omia taannoisia ratkaisujaan nykyitsensä kriteerein.
Tyydyn siis päiväretkellä hengittämään Oxfordin ilmaa. Ties vaikka vetäisin keuhkoihini muutaman aidon neron hönkäisemän molekyylin.
NUUH!
Vaikutus tuntuu jo…
Surviving Oxford
I made a day trip to Oxford to inhale some wisdom
and check around the Hogwarts-ish architecture.
Very impressive, it was!
I was lucky enough to get out alive. The telly has shown some two, three Oxfordian murders every week for years! Especially those working in the academic circles seem to be in danger.
Will have to get back one Saturday to attend the Inspector Morse guided tour.
Bodleian Libraryn kattoa Divinity Collegessa.
Couture & Views 