Maaliskuun kuvamiete

Pia kävi mestoilla, näki ja ikuisti.
Kirsi hengitti sisään, ja ulos, ja puki ajatuksensa sanoiksi.

Image & Impression: March

Pia went to places and had a sight. Kirsi stayed and had an insight.

Tunnetkohan samoin?

Kirkuuko kauhu
sinussa
puristaako pelko
sinutkin

hituseksi?

Pullistaako ilo
turvottaako toivo
leijutko pelkästä
olemassaolosta?

Mistä voi tietää

peittävätkö varjomme
toisensa
vai lipuvatko
lomitse

Do you feel the same?

Does horror shrill in you
and fear shrink you into tiny

mite

Does joy inflate you
and hope make you swell
do you float
because of
plain existence?

How do we know

if our shadows cover each
other
or just slither by

Nyt meni fashionista lankaan

Upset in English below.

Kävin London Fashion Week Festivalilla.
Se oli tosi huono.

LFWF on meille taviksille tarkoitettu tapahtuma sen varsinaisen herkkupalan eli ammattilaisten London Fashion Weekin jälkeen.

Juuri Fashion Weekillä nähdään ne hengen salpaavat purskeet, joista saamme maistiaisia lehdissä ja blogeissa.

Nyt Fashion Weekillä esiteltiin ensi syksyn ja talven muotia. Siellä nähtiin myös kuningatar, tyylikkäänä eturivissä, ysikymppisenä ekaa kertaa mestoilla ja heti jätti varjoonsa Anna Wintourin sun muut muotisilmäätekevät.

Fashion Week on ilotulitus.

Mutta se Festival. Se on märkien nallien paukuttelua.

Rekeittäin jokseenkin laimeita rättejä, pari keskustelua ja ensi kevät-kesää luotaava kuivakka catwalk-kävely.

Ei siis niin minkään sortin wow-faktoria.

Markkinoinnissaan onnistuivat kyllä: maksoin osallistumisesta öpaut 60 puntaa! Käyskentely Selfridgesilla antaa enemmän inspiraatiota – ilmaiseksi.

 

 

LFWF – WTF?

I went to London Fashion Week Festival. It is the layman event after the actual London Fashion Week.

So if Fashion Week is the ultimate party with fireworks of creativity, LFWF is like cleaning up after, when all the IT-people have gone home to rest with their champagne hangover.
(NB. Here IT does not refer to Information Technology.)

Really boring. Just some lame frocks, a couple of talks and 2nd rate catwalk show.

No WOW whatsoever.

Cannot believe I paid some 60 pounds for attending.
Next time I’ll just go to Selfridges.

2018_02_25_BLOGI_LFWF_PHA_IMG_3660

 

Väläys Lontoosta, numero 14

Flash from London in English below.

AdobePhotoshopExpress_2018_02_17_09_15_34

Britit tykkäävät perunalastuista. Siis todella tykkäävät. Niitä rouskutetaan osana lounasta ja välipalaksi ja hiukopalaksi ja ajanvietteeksi.

Makuja on lukemattomia. Sipsihylly täällä on yhtä pitkä kuin karkkihylly kotimaassa.

Siinä missä meillä lastupussit ovat jättimäisiä, perhekokoa, täällä on myös pieniä tai keskikokoisia, sellaisia 1–2 hengelle sopivia.

(Ammatillinen minä havaitsee mielissään, että lastut on järjestään tosi huolellisesti brändätty – välttämätöntä näillä vaativilla markkinoilla.)

Suolainen rouskuteltava on siis brittien mieleen.
Ehkei tämä löytöni kahvilan linjastolta sitten olekaan niin yllättävä. Siinä näitä oli, ilman sen kummempaa disclaimeria tai huutomerkkiä. Aivan kuin mikä tahansa voileipä tai proteiinipatukka.

Rapsakoita sirkkoja ja toukkia al dente. Yhdeksän makuvaihtoehtoa.

Tsekkaapa täältä koko valikoima!

Myönnän: ihmisenä kasvun polulla en ole vielä noin pitkällä.

 

Flash from London, #14

The Brits loooove their crisps.
No reason, then, to be surprised by these snacks I found in a café.
There they were, on display without disclaimers, as any sandwich or chocolate bar.

The insects are becoming mainstream.
Check the whole assortment of this French company here.

It may well be la nouvelle cuisine française,
but I ain’t there yet…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väläys Lontoosta, numero 13

Flash from London in English below.

AdobePhotoshopExpress_2018_02_17_09_10_53

Juu, olen taas Lontoossa tovin, etätöissä, imemässä inspiraatiota ja välttelemässä Helsingin talvea.
Yksinyrittäjyyden etuja.

Elvytän siis nämä kepeät pikapostaukset, lyhyet havainnot täkäläisestä menosta.

Täällä on virinnyt melkomoinen terveysruokabuumi.

Jo muutama vuosi sitten hipsterit soosasivat kasviksia Nutribulletissa – smoothie on kätsy metroaamiainen.

Nyt terveellinen syöminen näkyy myös katukuvassa: paikallista eettistä luomua hyödyntävää viherekovegetaarieateryä löytyy joka kulmalta. Ulkomainokset ylistävät kasviksista rutistettua superpölyä. Kahvikin paahdetaan, jauhetaan ja tarjoillaan eettis-esteettisesti hymyten.

Ystäväni valisti, että etenkin kaikki vegaani on lyönyt läpi aivan viime aikoina.

Vai mitä tuumaat tästä koristelautasesta, vegaani sekin?

MOT.

AdobePhotoshopExpress_2018_02_17_09_50_29

 

Flash From London #13

Oh yes, I am in London again. Getting inspired, working from distance and avoiding the Helsinkinian winter, you know, slush and darkness and icy streets which threaten my skeleton.

Hence the revival of these light, quick posts from London.

There is a superfood boom going on here.
Already a couple of years ago hipsters nutribulleted their five-a-day vegs into a morning smoothie, practical to consume when commuting to work.

Today, this health movement is visible on the streets as well. In every corner you can find an organic vegetarian eatery serving ethically sourced local produce.

Even the decorative plate pictured above is vegan!

 

AdobePhotoshopExpress_2018_02_17_09_12_58

Si(i)tä ei ole tarkoituskaan pitää, osa 1

It Does Not Really Matter If You Can Wear It Or Not,
in English below.

Tässä taannoin lupailin postausta aivan mahtavasta kurssista, jolle osallistuin lontoolaisessa designkoulussa Central Saint Martinsissa.

Draping Womenswear Design -kurssilla loimme asuja suoraan mallinuken päälle. Ei, niihin ei ollut tarkoitus pukeutua. Päinvastoin, mitä rohkeammin uskalsimme ylittää omat rajamme, ne sisäiset, keksityt, sen paremmin kurssi täytti tavoitteensa.

Ei tietenkään ollut pahitteeksi oppia vähän tekniikkaa siinä samalla.
Kuten että pitkällä aikavälillä ei muotoilua voi rakentaa nukkeen tökättyjen neulojen varaan. Vaatteen on pysyttävä yllä ja siihen on voitava pukeutua haavoittumatta – veri tahraa luomuksia niin kovin ikävästi.

2017_08_28_BLOGI_CSM_tooga piirros_PHA_IMG_5574

Ensimmäiset treenit olivat sangen yksinkertaisia. 2017_08_28_CSM_Creative draping_Toga_PHA_IMG_5573Muokkasimme kalikosta, sellaisesta paksuhkosta puuvillaisesta lakanakankaasta erilaisia muotoja nuken ylle.

Aloitimme muinaisista kreikkalaisista. Toogassa ei tarvittu edes ompeleita. Muutama taitos, olkapäille ehkä pronssiset neulat, vyöksi kangassuikale. Valmista!

 

Samalla simppelillä teemalla muutama variaatio. Toisinaan aikaa annettiin vain muutama minuutti, toisinaan varttikin. Kun ei ehdi liikaa järkeillä, intuitio pääsee ohjaamaan tekemistä hedelmällisellä tavalla.

Kangasta voi myös työstää ennen sen muotoilua nukelle. Poimutimme, rypytimme, silitimme, rutistimme, venytimme, kiristimme. Sattumanvaraisesti tai täsmällisen suunnitelman mukaan.

Työstetystä kankaasta löysimme vaatteeseen aivan uutta muotoa.

 

Hmmm, kyllä näistä ihan kledjuakin saisi, kun vähän jatkaisi tuunausta.
Vaan on jo seuraavan harjoituksen aika!

 

It Does Not Really Matter If You Can Wear It Or Not, part 1

A while ago I promised a post about the fanciest sewing class ever, which I attended at Central Saint Martins, in London.

On this course, Draping Womenswear Design, we learned to create outfits directly on a stand.

The idea was to explore different techniques and, first and foremost, go beyond the very modest, very conventional initial ideas we would have about a garment.

We started by draping the calico – very plain cotton fabric, almost like thick sheets – the way the ancient Greek would have done. Very quick, very simple, and no thread needed at all. Quite elegant, too!

Next, we manipulated the fabric in various ways even before draping it. 

At some point we realised that sticking needles into the mannequin is not really a sustainable way of making a garment. Bloody stains rarely flatter an outfit. Unless you are Alexander McQueen, of course.

These exercises were never meant to be worn. Although, with just some more practical designing, they might be perfectly wearable!

 

 

 

 

 

Tammikuun kuvamiete

Pia tarkkaili näkymää, Kirsi muotoili ajatukset.

Image & Impression: January

Pia monitored the view, Kirsi formed the wording.

 

Moni on etsinyt
läheltä, kaukaa
neulaa suovasta.

Ei mitään.

On se siellä,
sanovat.

Pimeä energia,
tyhjä täysi.

Many have searched,
needle in a haystack
near and far.

Nothing.

It’s there,
they assure.

Dark energy,
emptiness full.